Verottajan verottaminen

Modern Tech Setup: from drinks-to-taulut, magazine-to-public library-rented Blu-Ray, Finnish draping & furniture and Sweden booming out the soundvibes with audio pro Addon Sixes from Helsingborg.

What is the relative G of any given situation? Well, it of course boils down to our behaviour and the constituency of the materials forming the Planet we live upon. How much of which is being steered in what direction of a story, taking into account the distance-in-practice from the consideration of the fundamentals above presented (how much you’ve thought about them), will give you the answer.


Developing the goodness of one’s thinking begins by honing the capacity to realise, reflect upon, and solve mistakes: honing the capacity begins by working with the skill of quick-to-action self-explanation of why a mistake that just happened was indeed a good thing, not a bad thing. There is a scale of intensity in the learning of the lesson that begins with the scraping of death that you may come to experience such as I through extreme activities such as skydiving: the intensity then rolls down from there to love and other emotional sets.


Yleinen asevelvollisuus on minulle kyseenalaistamaton itsestäänselvyys: mielestäni Suomi hyötyy siitä, että jokainen saa yhteisen kurikoulutuksen joka samalla etäännyttää entisestään vääräromanttisista sotaunelmista.


Ultimately, success in everyday life comes down to getting to bed on time. Ultimately as in, deep-down, getting to bed on time is the primary thing you want to worry about.


I’d say the orientations of the definitions of direction are completely debatable (as in should more/less be flipped), based on pre- and post-working life experiences. All assessments are ultimately subjective: there are some People who like less, as opposed to more, for example, and what it really means to be a Worker or a Leader and where the separation lies between them.. at a fantastic open-doors networking event at MPS, the main thing I learned from the organisational psychologists who held the knowledge-section of the presentations is that it comes down to a line in the water-type situation: the working world is always context-dependent. Anyway, for me: freedom is a relative concept that comes with absolute moments.

To be flying at the leadership-level with proper pillowing on the mind, I believe that it is not only a benefit but a necessity to be part of a work-external, professional network. Having a broader perspective is what counts in being ready for the responsibilities that, ultimately, come as surprises in the day-to-day.


I am not for Dark Money in Politics: it is quite so that I believe in the force and power of the game, meaning that what we should be seeking is Light Money in Politics, and more of it. In my opinion it should be allowed to be so that Politicians are allowed to sign up for receipt of significant word-deployment bonuses paid for by the private sector (private sector: who’s spending is made mandatorily public, but they otherwise choose to themselves remain private, thus naturally outsourcing the work to the Politicians). The moral release for clean-conscience receipt of said funds should come from two points:

a.) the paying of the bonus is made possible by Academic prescreening of the private sector word-deployment that is paying for the bonus. This joins the public and private working sectors through Academia and Politics: a double-institutional guard on money in National Governance, at whatever level (meaning Local, as well). I personally recommend adding third et cetera levels such as Royal and so forth (but remember in personal opinion formulation: I am just a Finn, living highest-end in Finland).

b.) the receipt of the bonus is an outcome of competition, and thus definitively earned, as it was won above others (who are assumed as working). The expected Deliverer-to-Deal ratio should never greatly exceed some amount (or lack of it, if there should be no cap on Deals) to be determined by Other People (and I hereby outsource said work to whoever wants it – I’ve got a thing or two on my plate right now elsewhere that I need to focus on, but maybe the above idea could work)


As the Captain of any Vessel will tell you: you do wish to assess your capacities to maintain control prior to engaging in the act of motion-creation. In the interests of maintaining systemic stability: you do further wish to have a self-separate Approval Council to affirm your opinion of controllability.


“Finland must begin to realise the prevalent sense of doom and self-defeation that underlies its culture: understandable given a history of submission and equitable poverty, but not so any longer in the modern world where it is a sovereign Land, State, and Nation statistically stronger than most others.

Finland’s historical mindset is simply not acceptable if it wishes to rise up and take the position of leadership that its work has led it to: the leadership that will allow it to rise to even greater heights of wealth, so that it may continue to show the way of the North for generations to come.”

Ja sama Suomeksi, ja varför inte på Svenska också.


Työstä pidetään sen alkuun asti kiinni. Sen jälkeen siitä aletaan päästää irti, kunnes tulee taas aika alkaa tarrautua hommaan.


This has been written by an American working the bar in Helsinki (a Man clearly of the highest calibre: building a Family with his Wife, in the finest of physical shape, and versed-for-work in the Finnish tongue after but a few years of residence in this immense City of ours that lays in the Far North):

“The primary form of social welfare should be work. An Individual’s capacity to provide for their own Family is empowering and proves to be the basic necessity when one pursues a meaningful life with the opportunity of advancement & growth. Therefore our collective goals should be to increase the opportunity for everyone (who wants to) to get reliable employment. Regulation should protect workers but it should be negotiated upon by Owners & Employees. The workplace is the breeding ground of welfare & progress.”

This, in turn, has been written by me (allow my websites to be your fuller introduction):

“Speaking of the welfare state is a mistake: we should always remember to speak of the well-being state. Welfare awakens connotations of handouts, of passivity: well-being is an active effort, one achieved through the continued passings of the taxed fiscal flows, made possible by the aggregate work of a Nation, into the funding of the operation of the base societal system, the vehicle of insurance that no Citizen should ever be left behind to fend for themselves and their own against the tremendous forces of Nature that so closely rest behind in our wake as we step in through the door from the cold outside to the warm residing within. We should note that whilst the State is a vehicle of insurance against worse times then it is also a vehicle of assurance that that which works today shall continue to work tomorrow or improve: taxes are the lifeline of this assurance/insurance feature of modern living, defining modern as that had with the being of the State.”

We have zero fundamental disagreements with the American, whilst maintaining the integrity of the necessary insurance-bringing functionality of the Nordic system.


Asioita aikaansaadakseen on tärkeätä keskittyä tavoitteeseen ja pitää silmä lujasti siinä kiinni. Jokaisella organisaatiolla on funktionaalinen merkityksensä jonka luonne on helposti tarkasteltavissa käyttämällä filosofian vanhinta työkalua: poistamalla se olemasta. Kun nappaa jonkun asian irralleen todellisuudesta tarkastellakseen sen luonnetta, jättää todellisuuteen aukon jonka luonnetta tarkastelemalla löytää irroitetun kappaleen merkityksen todellisuuden muodostumiselle.

Verottajan funktio osana yhteiskuntajärjestelmän todellisuutta on hyvin yksinkertainen: rahaimuri. Vaikka yleinen keskustelukulttuuri nykypäivässä on erinäisistä syistä valunut siihen pisteeseen, että Verottajaa ja verojen maksamista halveksutaan, niin on syytä viettää pienehkö tovi pohtien sitä mitä tapahtuisi jos yhteiskunnalta poistettaisiin hapentulo. Mitä sinulle kävisi?

Se, että Verottajan olemassaolo on yhtä todellinen osa ihmiselämää kuin kroppamme hapensaanti, ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei verotusjärjestelmää voisi kritisoida. Verottaja toteuttaa heille määrättyä työtä, aivan kuten kaikki virkahenkilöt sotilaista sairaanhoitajiin kuuntelevat ylimmän päättävän elimen, Kansan valitseman Eduskunnan, sanaa. Jos Verottajalle annetaan yskivä järjestelmä käytettäväkseen, tulee Verottajan toimenpiteet olemaan yskiviä. Vaikka F1-kuski Lewis Hamilton on kiistatta kivunnut lähimmäksi F1-legenda Michael Schumacherin historiassa asettamaa tasoa, niin ei herra Hamiltonkaan nakuttaisi kärkisijoja ilman kärkiautoa.

Ennenkuin jatkan kohti päivitysehdotuksia verotusjärjestelmään, on syytä kuitenkin antaa mitä suurin kunnia Verottajalle siitä, että Suomessa elävä järjestelmä on maailmanluokan kone ja päihittää monen muun vertailukohteen. Ei tarvitse kuin viettää pienen hetken mittaisen piipahduksen verran aikaa tutkien esimerkiksi Yhdysvaltain IRS:n pyörittämää hirviötä halutakseen kirjaimellisesti naimisiin Suomen ja sen veroehdotukseen pohjautuvan, automaattimallin kanssa.

Tästä huolimatta, minä en ole tyytyväinen. Verotusjärjestelmä on vieläkin aivan liian läski ja vie päättäjiemme ajatukset väärään suuntaan: nippelisäätöjen tekemiseen prosenttien kymmenysten varassa verraten Suomen yhteiskuntajärjestelmän operatiiviseen johtamiseen Virkahenkilöstön (ja siten Kansaa palvelevan koneen) ylimpänä johtajana. Mitä tämä tarkoittaa?

Tarkoitan hyvin yksinkertaisesti sitä, että sitä saa mitä johtaa. Jos johtaa nippelisäätämisellä, saa nippelisäätämisen tasoisia tuloksia. Kun poliitikkojen kokonaispohdinta-ajasta (se aika mitä poliitikko käyttää miettien asioita kertaa poliitikkojen määrä) merkittävä osa menee sen säätämiseen mielessä, pitäisikö jonkun luvun olla 0,1 tai 0,2, niin kehitys ajattelun tasokkuudessa tyssää siihen. 

On tiedostettava se, että johtaminen on ihmisten kohtaamista ja ohjaamista oikeaan suuntaan. Periaatteessa voisi olla ajateltavissa siten, että nippelisäädöt verotusjärjestelmään ovat juuri tätä: mutta se ei ole johtamista, sillä se unohtaa ihmisen.

Käytännön todellisuuden ymmärtäminen puuttuu Suomen päätöksentekojärjestelmästä miltei täysin. Jokaikinen minuutti mitä Yrittäjä tai Kansalainen käyttää verotuksensa pohtimiseen – minuuttimäärä joka on luonnostaan nouseva järjestelmän nippelitason kehittymisen myötä – on minuutti pois Työntekijöiden johtamisesta, Asiakkaiden palvelemisesta, Markkinoiden tutkimisesta. 

Jokaikinen Verottajalle hävitty minuutti on yhtä kuin kuolema arvonlisäykselle.

Tämän takia olen absoluuttinen mielipiteessäni siitä, että käyttäytymisen ohjaaminen verotuksen keinoin on historiaan jäävä jäänne. Koko ajattelutapa on vastakkainasetteleva ja vapautta rajoittava: ikuista kilpailua Verottajaa vastaan rakentavaa, vakauden saavuttamisen kustannuksella. Se, että poliitikko A tekee Yrittäjälle B kädenojennuksia lyömällä läpi verotuksen nippeliuudistuksia (kaiken maailman vähennyksiä ja muita etuja) joiden tehtävä on laskea Yrittäjän B kustannustasoa: kaiken tällaisen on loputtava. 

Ylläkuvattu on yksinkertaisesti, yhtään liioittelematta, korruption syntymisen siemen. Korruptio kitketään alkuunsa rakentamalla suoraviivainen, mahdollisimman yksinkertainen verotusjärjestelmä jota on mahdotonta pelata.


Mitä pitäisi tehdä?

Verottaja on Valtion rahaimuri. Tämä on hyvä asia, sillä emme halua tutkia sitä mitä tapahtuu kun yhteiskuntajärjestelmältä leikataan hapensaanti.

Rahaimuri on joko suora, yksinkertainen piippu verotettavan ja verottavan välillä, tai sitten se on monimutkainen polku erinäisiä vaihtoehtoja ja muita säätöjä, jossa hallinnon voimin paetaan Työntekijöitä, Asiakkaita ja Markkinoita.

Minä kannatan yksinkertaisuutta. Minä en halua vuosikymmenen päästä edes tiedostaa Verottajan olemassaoloa. Sitten kun Verottaja on täysin näkymätön ja unohdettavissa: sitten verotusjärjestelmä on valmis.

Digiajassa tämän toteuttaminen ei ole vaikeata. Kun raha liikkuu esimerkiksi työnantajan tililtä työntekijälle, ei työntekijän tarvitse tietää mitään muuta kuin se, että tietty summa rahaa on saapunut tilille. Kaikki on hoidettu etukäteen: näin asia on jo nyt, Suomessa ainakin. 

Se minkä tulisi muuttua on, että Yrittäjältäkin poistetaan kaikki verotuksen operatiiviset rasitteet. Ihan kaikki. Kaikki. No okei varmasti jotain on. Mutta melkein kaikki. Kun Yrittäjä vastaanottaa rahaa Asiakkaalta, niin yritykseltäkin rahat on viety Verottajan kirstuun automaattisesti.

Se on tulevaisuuden reaaliaikaisuutta, että Verottajan työt on hoidettu ennenkuin ne ovat edes alkaneet. Kun on rahaputki tililtä A tilille B, Verottaja on jo tehnyt tehtävänsä ja lähettää kuitit perään.

Kun järjestelmästä poistetaan kaikki verosäädöt ja asetutaan standardeihin jota ei muuteta poliittisten tuulten mukana, vakautuu talousjärjestelmä kun kaikki voivat lopullisesti pysähtyä oppimaan miten se toimii. Opin myötä osaaminen järjestelmän kanssa automatisoituu, ja aikaa vapautuu varsinaiseen työhön ja muuhun elämään, nostaen kaikkien hyvinvointia. 

Mitkä voimat ovat vastassa?

Kaikki ne joiden palkka ja osaaminen ovat suoraan kytkettyjä nykymuotoisen verotusjärjestelmän pyörittämiseen: eli aivan hemmetin monen ihmisen, kun järjestelmä on paisunut niin laajaksi. Erikseen tulee mainita kaikki ne poliittiset voimat jotka johtavat nippelisäädöillä ja siten kokevat osaamisensa arvon nimenomaan verotusjärjestelmään kohdistuvien diilien kautta: kun on tottunut olemaan se paikallinen poliitikko joka saa väännettyä kaverille tai kaverin kaverille erinäisiä verovähennyksiä ja muita (jotka – toistettakoon – ovat Yrittäjän kustannusten siirtämistä Yhteiskunnalle), niin siitä valta-asemasta on vaikeata päästää irti.

On kuitenkin sen aika.

Verotusjärjestelmän raju yksinkertaistaminen leikkaa rahankierron transaktiokustannuksia (eli sitä hintaa mikä syntyy yksinkertaisesti siitä, että raha liikkuu – riippumatta mistä se tulee ja minne se on menossa) ja poistaa kitkaa talousjärjestelmän toiminnasta. Tätä on mahdotonta vastustaa: on silkkaa idiotismia lähteä väittelemään vastaan, että rahankierron hidastaminen verotusjärjestelmän sisääntuloputkessa olisi vastoin kenenkään etuja (kun laskuista poistetaan yllä mainitut vastavoimat: kun heitä ei ole enää laskuissa mukana, on rahankierron sujuvoittamisen edut kaikille nähtävissä).

Ulosmeno: siinä saa olla kitkaa. Mutta sisääntulon hidastaminen? Se on silkkaa idiotismia. Sen olemassaolo on ymmärrettävää historian teknologisten rajoitteiden myötä, mutta ei enää tänä päivänä jossa IT:n voima auttaa meitä kiillottamaan Valtion rahaputken kultaiseksi.

Verottajan pitäisi toimia täysin automaattisesti ja olla ytimiltään kytketty Pankkien järjestelmiin suoraan: periaatteessa Verottajan voisi organisoida Pankin sisälle asennettavaksi komponentiksi. Kun rahaa liikkuu tililtä A tilille B – missä tahansa päin talousjärjestelmää – niin suoritettakoon maksu Verottajalle automaattisesti mikäli kyseessä ei ole lahjaveron rajan alle jäävä henkilökohtainen siirto. Kun raha istuu tileillä, niin tehkööt Verottaja vuosittaisen varallisuusveroa muistuttavan verotuksen seisovalle pääomalle: tällä tililtä suoraan verotettavalla prosentilla (oli numero mikä tahansa, sanoisin aivan maksimissaan 2-3%) ylläpidetään inflaatiota (joka on hyvin tärkeä osa talousjärjestelmän terveyttä) kirittämällä pääoman pitäjiä joko kuluttamaan tai sijoittamaan.

Hyvin yksinkertaista: Verottajalla on kaksi automaagista toimenpidepistettä. Tilisiirtojen välissä automaattisesti oleminen ja pankkitilin keskiarvobalanssin verottaminen minimoi Verottajan näkyvyyttä ja suoraviivaistaa sen toimintaa, jonka pitäisi aina olla Verottajan ensisijainen tavoite. 

Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden vapautuu Markkinoiden (eli siis: vapaiden ja itsenäisesti toimivien Ihmisten) luonto toimimaan hintamekanismin kautta. Jos jotkut hinnat nousevat kun veroedut poistuvat, niin sitten ne tekevät näin: ei muuta kuin myymään paremmin tai omia kustannuksia leikkaamaan. Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden pääsevät poliitikot ja muut johtajat keskittymään siihen varsinaiseen, operatiivisen organisaation johtamiseen. Poistamalla nippelisäätöjen mahdollisuuden kitketään korruptio ennenkuin se edes ehtii syntyä.

Haluaako joku vielä keskustella asiasta, vai ryhdytäänkö automatisoimaan Verottajaa? Verottajan pitäisi vuosikymmenen päästä olla miltei täysin näkymätön, muutaman sadan IT-insinöörin lentämä järjestelmä.

© 2019 Jens J. Sørensen

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *