Venäjän Mutsista

“Olisiko aika alkaa puhua epäideologisesti kansalaiskokemuksesta, kun asiakaskokemuksesta ollaan kohkattu jo sen verran kauan? Siten saataisiin kokemuskeskusteluun julkis- ja yksityissektorin ylittävä kokonaisyhteiskunnallinen tasapaino ja julkisjärjestelmän johtajat pohtimaan työnsä laatua kansalaisen näkökulmasta tarkastellen eikä pelkästään sen, että oma perse on suojattuna virkarikkeiltä.”


Kun normaalisti ammennamme toiminnallisia oppeja historiasta niin on hyvä muistaa, kuinka historia ei tarjoa suoraa käytännön ohjetta nykyhetkelle jossa Internet voidaan todeta älypuhelimineen saapuneeksi työ- ja yksityiselämiemme keskiöön.

Valtio-opin sanotaan perustuvan Newtonin klassiseen fysiikkaan jossa esimerkiksi jokaisella voimalla on tasapainottava vastavoimansa. Tähän perustuu diplomaattiset ja sotilaalliset doktriinit vastavuoroisista reaktoista: kun yksi tökkäisee toista, niin toinen tökkäisee samalla tavalla takaisin. Tilanne joko eskaloituu sodaksi tai rauhoitetaan hyvissä ajoin, joskus ellei aina jonkun kolmannen osapuolen toimesta.

Historiassa on kuitenkin ollut arjessa enemmän aikaa liikkeiden suunnittelulle. Nykypäivä ei tätä kovavauhtisuudessaan tarjoa. Miten toimia kun viestisota Twitterissä kulkee valonnopeudella päivästä toiseen eikä ehdi yhtään ajatella asioiden suhteellisuutta?

On selvää, että me kirjoitamme historiaa reaaliaikaisemmin kuin koskaan ennen: suoraan hetkessä kaikkien katseiden edessä. Vanha historia kasvoi ulos varjoista kirjoihin sitä mukaa kun valtaa käyttävien ajattelu ryömi pinnalle kauan tapahtuneiden jälkeen. Uushistoria kasvaa suoraan hetken valossa, kaikille samanlaisena, suoraan vallankäyttäjän omalta käyttäjätililtä.

Yhdistämällä tiedon uushistoriankirjoituksen reaaliaikaisuudesta vanhoihin toiminnallisiin oppeihin huomaa väkisinkin syntyvän ristiriidan: valtioiden välisessä työssä pitäisi kyetä osaamaan vastavuoroisia liikkeitä toimintaympäristössä jonka toiminnallinen vauhti on äärettömästi koholla entisaikoihin verraten, eivätkä entisajan tilanteet ole suoraan verrannollisia Internetissä tapahtuviin. Eskalointipotentiaali on siten tällä hetkellä teoreettisessa katossaan.

Vastavuoroisuus Internetin ajassa pitää ikään kuin määritellä uudelleen jotta osataan toimia vastavuoroisuuden loogisten periaatteiden mukaisesti pienemmällä eskalaatiopotentiaalilla: mikä on tasapainoista reaktiota suuntaan ja toiseen ja mikä taas ali- tai yliampuvaa? Mikä viestintä on soveliasta suoraan Internetin pilvissä ja mikä taas kasvotusten tai paperilla maan pinnalla? Jos ennen lähetettiin diplomaatteja kotiin kansainvälisissä selkkauksissa, niin miten reagoidaan oikealla tasolla kun kyseessä on esimerkiksi trollillinen tweet-toiminta? 

Mikä on diplomatian uusi suhteellisuus?

Ennenkuin on sopimuksia jotka määrittävät yhteisen todellisuuden – jaon älypuhelimen pilven ja paperin maan välillä – niin vastaus on helppo. Ei sitä vielä ole. Suhteellisuus rakennetaan sopimusten kautta.

Paperin maailma lienee vanhastaan selvä. Kysymys siis kuuluu: mitkä ovat kansainvälisen trollipelin pelisäännöt Internetissä jossa kaikki kansalaisetkin ovat läsnä? 

On turhaa kuvitella, etteivätkö valtiot toisiaan tulevaisuudessakin piikittelisi: sellaista on valtapeli, ja geopolitiikka maan resurssien myötä ei ole menossa minnekään. On täysin turha luulo, että trolleista päästään eroon.

Paljon järkevämpää ja – kehtaanko edes sanoa – hauskempaa – olisi määritellä Internet-ajan viestinnällisen vaikuttamisen pelirajat valtiotoimijoille. Sääntöjen mukaan voisimme ottaa kansalaiset turvallisesti matkalle korkeimman tason kansainväliseen arkeen. Nykypäivän kaaos ei ole turvallinen kansalaisten mielelle: viestintäympäristö pitää kansanmielenterveyden nimissä rauhoittaa.

Hyvin käytettynä julkisesti näkyvät trollit saattaa olla varsin hyödyllinen työkalu ylikansallisessa mielipiteenvaihdossa: trollit omaavat potentiaalin olla hyvien ideoiden koekenttä ja levityskanava sekä pinttyneiden kansainvälisten paineiden purkuväylä: uusien vitsahduksien ääretön kehto joiden osuvuutta voidaan sitten yhdessä pureskella kosketusnäyttöjämme hiplaillessa ympäri maailmaa.

Mielummin piikittäviä vitsejä kuin pamahtavia pommeja, jos vallan varjoista ilmenee tarve tulla valoon päivien.

Kaikki 1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneet puhuvat luonnostaan Internetin trollihuumoria (suomalaiset kärkisijoilla) olivat he kotoisin miltei mistä tahansa. Se on globaali ihmiskuntaa yhdistävä tekijä jo nyt, eräänlainen ”Human API”, joten miksi sitä ei sopimusten voimin valjastettaisi positiiviseksi globaaliksi voimaksi – valtioiden välisen kepeän keskustelun kanavaksi?

Kepeän keskustelun syvemmät viestit jääkööt niitä ymmärtävien, varjoissa elävien, tietoon. Niin kuin pitääkin. Kaiken ei kuulu nousta pinnalle.

Suunnittelemalla trollauksen pelisäännöt – eräänlaiset “Internet Rules of Engagement” – voisimme rakentaa globaalin diilin joka saavuttaa kaksi asiaa samanaikaisesti:

  1. Diili toimisi rauhansopimuksena meneillään olevalle Internet-sodalle: väylänä myöntää, että sota oli ylipäänsä olemassa ja että se syntyi kuin luonnostaan, uuden viestinnällisen pelikentän ilmestyessä maailmankartalle jonne valtarakenteet ovat ymmärrettävästi levinneet kansantukea hakiessaan: ikään kuin vanhojen sukupolvien purkautuminen Internet-tulivuoresta. Myöntäminen tekisi tilaa uudelle sukupolvelle ottaa kasvuvuosiensa myötä tuntemansa digitaalinen toimintaympäristö haltuun: Ollaanko rehellisiä ja myönnetään suoraan, että vuonna 2019 pitää olla alle 40-vuotias, että voi syvemmällä asteella ymmärtää elämän Internetin kanssa, mitä sen läpi kasvaminen tarkoittaa?
  2. Internet-sodan estäminen jatkossa vaatii Internet-rauhan pelisäännöt. Vasta kun on Internetin toimintaympäristön diplomaattiset pelisäännöt voidaan tietää toimivan niiden mukaisesti tai niiden vastaisesti ja siten tietää elävämme valtiollisen mielenrauhan tai -sodan oloissa. Pitää muistaa että mielen sota on kehojenvälisen sodan esiaste, joten mielensodan tunnistaminen Internetissä on tärkeä verenvuodatuksen ehkäisykeino maan pinnalla. Virheitä Internet-diplomatian alkuvuosilta on syntynyt jo sen verran, että niistä koostuu riittävä oppiaineisto pelisääntöjen rakentamiseksi: vastaavien virheiden välttämiseksi tulevaisuudessa. Varjoissa elävät varjojen pelurit tietävät, että on heidänkin arjen eduksi pitää herkkä tieto pimeän puolella. Twitter tai Facebook, taikka mikä tahansa yliavoimuuden trendi, ei ole luonnonlaki: media-alan raaka-ainetuotantoa on täysin perusteltua rajoittaa.

Meidän sukupolven pitää luoda oma historiamme ratkaisuna omalle tulevaisuudellemme, sillä historia ei voi kertoa meille mitään Internetin kanssa toimimisesta, sillä se on vasta saapunut ja me olemme ne ensimmäiset, jotka ovat sen juuriston läpi kasvaneet. Historia ei voi kertoa meille mitään valtiojärjestelmän hallinnasta, ajassa jossa jalat ovat maassa ja päät sormien kautta pilvessä.

Diilinteko on historian luomista: globaalin neuvottelupöydän uudelleenasetantaa parempaan, aikaansa vastaavaan, muottiin. 

Työ on meidän, ja tehtävä se on.

Aika Internetin tarvitsee ajanmukaisensa perustukset. Trollipelin Ohjeet ovat mielestäni ensimmäinen askel, sillä ne antavat maailman lippujenkantajille kyvyn navigoida tämän uuden mielenmaastomme diplomaattisilla äärirajoilla missä halutaan vaikuttaa toisiin lippuihin, mutta ei loukata heitä, sillä kansalaiset ovat matkassa mukana. He ovat sitä jo nyt. Meidän lippujenkantajien tehtävä on varmistaa, että keskustelu ei ole pelottava: että kansat saavat elää sekä kehon että mielen rauhassa.

Kansainvälisessä toiminnassa pitää voida heittää läppää ja keventää, lääkityksenä nykyistä eskalointitaipumusta vastaan. Se on rauhan tie: ottaa rauhoittavia, kansalaisten kanssa. Rauhoittavia vitsejä, siis. Yksikään kansa ei ole täydellinen ja sen myötä olemme kaikki samalla linjalla kyvyssämme oppia toisiltamme sotimisen sijaan.

Ehdotan siis Internetin diplomatian uudeksi perustaksi sitä, että peli alkaa kun kaikki ottavat vakavuus-skaalalla yhden askeleen taaksepäin: yksittäinen julkaisu johonkin uusmediaan ei tule maailmaa kaatamaan mutta, yhteisesti ymmärretyissä hyvähenkisissä olosuhteissa, yksi toisensa jälkeen, ne julkaisut voivat sen nykymotistaan ylös nostaa.

Josko minä nyt esimerkinomaisesti sitten aloitan sillä taaksepäin otetulla askeleella

Venäjän mutsi on niin iso
Että tarvitsee
Maailman suurimman
Pinta-alan
Voidakseen olla.

It would make sense
That the Dutch are so tall
What with living below sea level
And all –
If the dams break,
Then at least their heads
Are likely to remain above water.

Literally
One of the
If not THE
Hardest task(s) in the World
Is making up GOOD
Jokes about Sweden.

Where is the “Chamber of Secrets”
Inside the Halls of IKEA
With the instructions on how

To poke a Swede
Where it hurts
BEST? 😉


Kylkiäispohdintaa

Uusmedioiden viestinnälliset tunnemaailmat eivät ole vielä olemassa, tarkoittaen siis sitä, että yksi osapuoli saattaa lähettää jotain hymysuin samalla kun toinen vastaanottaa sen syvästi loukkaantuneena. Emojien tulkinta on vielä eräänlaista.. no, vaikea edes sanoa mitä.

Yksi lempitarinoistani eriymmärryksestä kiteytyy suuryrityksen todettuun arvoon ”Ihmiset ratkaisevat” joka tulkittiin tuntemani naisjohtajan toimesta englanniksi sanoin ”People matter” ja miespuolisen hallituksen jäsenen toimesta sanoin ”People make decisions”.

Molemmat tulkinnat ovat erinomaisen hyödyllisiä arjessa, mutta täysin erilaiseen olemukseen johtavia tulkintoja: kun on kyse arvoista, niin ne pitää aina puhua auki jotta tulkinnat pääsevät tuomaan täyden voimansa pöytään. Useampi tulkinta tuo moniulotteisempaa voimaa käytettäväksi organisaation johtamisessa.

Sanojen voima on hyvin monipuolinen ja Internetin uusmedioissa niiden syntyvauhti on aivan uudella todellisuuden dimensiolla menneisyyteen verraten. Sanojen objektien synnystä seuraa niiden subjektiivinen tulkinta: yhteisesti havaittu sana pirstaloituu moneksi eri tulkinnaksi siitä, mitä se kyseisen havannoinnin yhteydessä tarkoittaa. Nykypäivässä on tärkeätä ottaa aikaa keskustelulle tulkinnoista, sillä yhdellä twiitillä on potentiaalisesti Twitterin käyttäjämäärän verran eri tulkintoja.

Vasta keskustelu luo totuuden, ja sille on nyt korkeimman tason kysyntää.

2 thoughts on “Venäjän Mutsista”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *