Balancing the Quantum Moments
The Eye of the Needle, building history
Like A Bridge

“Equality begins with You. What are your thoughts when your gaze meets another Person, another People?”

“Fusion of matter for electricity creation, as being built at ITER in France, uses the salt water of the Ocean as fuel. Fusion of mind for idea creation, I propose, uses the fresh water of the Lake as fuel: creating an objective, physical evidence for the requirement of hydration for intelligence-creation. So, based on this proposed evidence, should every school student of any age get a water bottle, just like they get a laptop in many places these days? I think yes. I predict good times ahead for all Industries feeding the creation of the Pot, and emptying it.”

“As an Entrepreneur, I believe we must all remember that an idea is like a seed: it is potential life, a path of navigation into the future.”

“As an Entrepreneur, I breathe ideas in through the work of my continued studies into the state of human life, and breathe out the process of selling those ideas to someone: connecting them to a human. Then I breathe in the successful leads, and breathe out the work of making the ideas reality. Basically I’m like a four-stroke internal combustion engine that makes the economy as a whole begin to form from the idea-out.”

The brand-new Oodi Library: yet another reason to love Helsinki.

Valuation is the most objective core of the human mind, the closest-in that we can get whilst remaining in the realm of objectivity: where lies the potential for certainty in agreement between People.

Valuation is what connects us as humans to the world around us, it is what connects us as humans between us, and it is what connects us as humans to our Selves. Valuation guides our perception in the moment: between tasks, between objects, between alternative investment cases of our usage of the time we have as equity in our lives: between whatever and everything: between not caring at all and caring as much as is possible to care.

Valuation is the deepest objective core of thought for – past the conceptual space of valuation where we define our relationships – we enter the realm of the emotions had that create the basis for the existence of the valuation of said emotions, and that is where everyone has their own experience of being, defining the ultimate beginning of the edge of the private sector: the border between our Selves and the outside world. The edge of subjectivity. Valuation, as a conceptual space of thought existent at the very edge of certainty, is objective because we can always talk amongst each other about our relationship with life, which is what valuation – in our subjective use of it – is.

Every day we walk around, we are at least subconsciously valuating our environment. We valuate a green light as we cross the street as the right to cross it safely, and a red light as danger. We valuate a beautiful building that we walk by as the right to feel good about the city that we live in. We valuate the choices we have for lunch and capitalise upon the one we choose to have. Valuation, followed by capitalisation – the taking into use of a valuated “thought result” – leads us into operation, experience, and remembrance: the everlasting process of life itself, enfolding into us with the forces that the world projects out at us and unfolding out of us with the forces the we project unto it.

Whilst psychology looks at human subjects from the outside-in and thus deduces their behaviour from external data, then valuation objectively looks at the world around us from the inside-out and induces our behaviour based on what we perceive. As humans, we are a balance of the community around us and the Self within us. The act of valuation builds a bridge between us and a something, allowing us to discuss our relationship with the something.

Valuation is what allows us to ask the question: “Why?”

Psychology is a classical science in that it looks at humans outside of the observing psychologist in an objective data-based manner and compares them between each other (comparing a particle of data with the whole set), keeping the psychologists themselves out of the equation for the maintenance of scientific objectivity.

Valuation, on the other hand, is what allows for the other side of the mirror to speak: for the individual human object, the Self that a psychologist is studying, to let the psychologist know what they are thinking and why. Valuation comes from within the Self, and then psychology looks at the aggregate human behavioural results, drawing upon aggregate data to create scientifically justifiable conclusions that can be used to help individuals in their lives – fed back to the Self. Thought of in a way, this is a bit like the relationship between market participant and macroeconomist: data-source to data analyst, creating a discussion about where life stands in the moment that is being had, as viewed by those having the discussion.

The bridge between the observer and the observed can be built directly, human-to-human, or indirectly through the data, human-to-statistics-to-human.

Classical and Quantum Natures

There is an inherent classical and quantum nature to valuation. By classical I posit a needs-based mindset, such as the valuation of water: there isn’t much subjectivity in the valuation of water, since either you drink enough of it at regular intervals or you die. Every force has an equal and opposite reaction: thirst will move you towards water, the body will take control. At the margin of absolute necessities the human becomes comparable to an animal: purely predictable in its behaviour, thanks to the infinite power of the will of life to live.

By quantum, which in latin means how much, I mean a wants-based mindset, such as the valuation of a car: how much added value does a car bring to my mobility requirements in life, as opposed to relying on public transport or walking around the city? In classical arenas of thought there are objectively correct answers, whereas subjectivity enters the frame once we step on to the quantum side of the consideration of value: when we are not pushed into the margin. The objective value of water is life, the subjective value of a car is convenience: two completely different areas of reasoning, requiring completely different toolsets of thought.

If we think at the margin, we will push ourselves into it. We need to master the understanding of the value of the thinking of the quantum, for then we can rise towards it.

Learning to valuate one’s surroundings is an acquired skill based on the potential for overcoming the experience of living with just necessities. A body and mind that seeks to survive day-in, day-out, doesn’t waste energy on considering what it cannot have: thus the capacity to have hope and dream is what moves such a body and mind forward, whereas the lack of hope is what maintains us in a protective state of holding on to what we’ve got: not valuating the future, but maintaining the present-past.

Hope is what lifts us towards higher value realms of being.

Should a star of hope merge to allow for it – an idea, a dream – then once this dream-born hope starts to latch on to a potential for operation – a human being, an anchor for the realisation of an idea – a mind begins to acquire the capacity to navigate towards the light of the star. This is where it must begin learning the skill of sales: the skill of explaining why the effort of progress towards the star is worthy, why there is value in capitalising on a valuated potential that is deemed to exist. Why the risks of failure are worth bearing.

Thus, the first lesson of valuation is understanding the value of valuation itself: the potential it brings for creating the forward-driving motion that the skill of sales, of hope creation, brings into life.

The success of work is dependent on the capacity to valuate between the choices available in different situations, for example in being able to choose the correct tools required to perform a task, or to see an existent opportunity as it serendipitously comes into view. In life, we navigate with valuation, in all its different forms across all the different manners of life that there are. Learning how to understand our surroundings is directly correlated with our ability to operate them, and once we get down to the matter of what counts, then it’s the story that we’re telling, the story that we’re selling, as we get to work, that moves us forward.

The story that’s always built on some form of valuation.

The teaching of valuation

At its cleanest level – at its most objective – valuation is learned with the very basic mathematics of classical finance. The values of time and money are combined by discount rates (assumptions of opportunity cost), and different valuation targets are consequently given a numerical price based on some logical premise, such as comparable investment options, the practical definitions of opportunity cost. At its most objective – as valuation is being taught now – the numbers of time, money, and interest rates lead the way in determining what is worthy and what isn’t.

Objectivity is maintained purely by the supremacy of the number.

Where the teaching of valuation lacks is that it remains in the classical mindset of needs, where the supremacy of the number can be justified. Overall, in the realm of needs, money and time need to grow – there is no question about that – since that is a sign of the continuous birth of the needs-based economy and tells of the fact that needs are being met.

What the teaching of valuation requires next is the introduction of the subjective, wants-based quantum mindset, where we value targets of desire and determine how much we are willing to work for them. In this realm of thought, we can assume that fiscal losses can be argued as worthy: we can spend €100,000,000 extra on a building, if we wish to make it more beautiful and high-end, for example. We can positively valuate the artistic value of architecture, and the positive value of creating challenging work for the Craftspeople that build it. Past the needs-based Classical mindset, the wants-based Quantum mindset allows us to incept an infinite amount more emotion into the workings of the economy.

The Quantum mindset allows us to make the economy so much better. So much better that I simply lack the hyperbolic expletives to convey the full emotion of understanding its value to us as a civilisation. It allows us to begin truly mastering the growth of value, by understanding what value can mean, in the first place.

To Conclude

To recall the basics of everything quantum, we must remember the simple, Physics-proven reality that two states can exist at once within one thing. That there are two sides to every coin. A euro is a euro for everyone, meaning it is objective in number, but how much it is worth in terms of value is inherently subjective, dependent on who’s talking.

To put it another way, in order to reinforce the point being made above, the nature of money and time are quantum because, whilst they share an objective outer shell, they simultaneously hold within the subjective valuation of what that means for whoever is doing the considering of the objective outer shell in question: whatever it whenever and wherever is. A euro is a euro for everyone, just as a second is a second for everyone, but what meaning or what value we attribute to those objective units of money and time – that is up to each of us as individuals, and we must talk to each other to understand that. Not through Microsoft Excel, but with actual People, directly.

The calculation of the growth of the number is a skeleton, but we must breathe a deeper understanding of value unto it for the birth of the meat around the bones.

Quantum valuation is all about the teaching of the individual to think for themselves about what they value in life in the moment and across time, so that they may hold the skill of navigating for themselves, instead of being wholly dependent on others: so, in practice, we are considering the progression of Children becoming Adults, capable of thinking for themselves. Aside being a way to understand the nature of individual human beings for the value-creative purposes of business, it is a path for us to understand our Selves and, thus, reinforce our identities and be more comfortable with who we are: to learn to sell our Selves, to our Selves, so that we can function better as part of organisations, where many Selves gather – the better they function together, the better the quality of the value created. We can educate ourselves to be better consumers that serve ourselves, not the economic machine.

Ultimately, valuation is where the border between classical and quantum thought lies, and it – the border itself – belongs in the Academic realm of the Market Sciences. We must own this border, for it is what our science is based upon, and it is where we excel, for it is what we have been doing, all along, anyway.

When we valuate, we set the direction.

In the Market Sciences, we are navigators.

Some banter follows:

The Quantum Mechanics: We the Salespeople, who make it happen!

The Valuation Slogan: “It’s up to You!”

Pretty much the Aggregate Children-Parents Negotiation?

“From Me through You, on to the Table – the Contract Stew – creating value for the Many, as operated by the Few.”

An idea, now a memory: equity has arrived.
An idea, now a memory: equity has arrived.
Because it is You.

“I’d most like the experience of speaking to Leonardo DiCaprio about the possibility that intertemporal dream-world travel might actually be completely real, and of value. Maybe Elon Musk would be interested in joining that Ring, so that I might understand how that simulation stuff makes sense to Him, and whether or not He would like to come out of it, or not, and whichever way he decides, I’d like to understand his reasoning, nonetheless. Sounds like a great Pot of Idea, maybe worth One party haha”

Liikkellepanijan liikkeiden valuaatiomarkkina huudettu – Ken perustaa? Vai meneekö yli Johtajan yksityisyydensuojan rajojen, laittaa webcamit päälle? 😀

“One of my favourite views of Nature would definitely have to be the Moon expunging itself into its Fullest Form, from the pillowy darkness of the night and nightier sky. It is a stirling romance of massive and immassive physical forces, because it could also be looked as the night letting go of a pearl: strong enough to have held something so valuable within, but even stronger in letting it go (knowing it gets to start eating the Moon’s Perfection right away again, after its Full moment of starlight & glory has passed and moved on, beginning to form the next one to be had, in about or exactly a month or so from now, whenever that is).”

“By calculating where the most probable last-place-on-Earth would be for there to be clean water at, and when this last-water event-time should most probably occur, scientists of the Earth could create a really true-to-Earth valuation map for the ultra-long term real-estate investors out there. I’d buy in to the value of that Map, and its guidance in making fiscal decisions.”

“In Tinder you’re valuating immense mass at swipe-speed. It’s good to realise that every swipe carries the weight of a potential life, and that can mean a lot of things, so preparation on motivationals – before going into the app – is important. Past that, it’s a matter of agreement between individual human beings that is completely natural. If the motivations match, so will the vibes. For safety’s sake, in the future when I myself have kids exploring such ecosystems, I’d prefer there to be a version of the app where log-in and thus ID security – including location – is maintained by a State-level official. If there were cleverness in the State Machine, then they would realise at State-level Leadership that packaging data security services through the creation of an ID object for a Citizen, that is then sold on to for use to different app providers that require a Citizen to log into their services, would be a good Natural business to get into. States should create ID objects to be sold-for-use by service providers. It is my belief that, ultimately, the State should own the market for ID creation & maintenance, and that that is its core function, when looked at purely from the Money-level. I prefer to associate highest levels of trust, required at the core function-level, to State Flags. As a money-operant, I like that sense of stability in a base of Grounded Trust that the State provides, which is what it does when it is providing ID-distribution services.”

Objects, best tools, at the end of the day
Objects: Best tools, at the end of the day
How to Modern Party: Share It Later
Lighter breathing, more beautying
I think that is fair enough to be considered as a positive way that Nature works.
Really depends on the Crowd-type One hangs out with.
It would always be my Primary Pricing Base:
how deep do I go into the debt pool, for the view
But dropping the Baby is something that scares me.
Olisiko tämä sisäsotilaallinen teko, alivoimaisuustunteet ulospäin muille projisoiden? Kun se on tehty kotimaisilla kielillä, kotimaisilla palvelimilla tarjoiltuna ja kotimaan alueelta kirjoitettuna, kunnioittaako se muiden valtioiden naamansäilytyksellisoikeudellista suvereniteettiä? Vai olisiko (vaativan) kielellisen käännöstyövaateen myötä todettava olevan niin, että ainoa tapa miten ulkomainen toimija voisi tästä loukkaantua olisi se, että Hänen olisi tarkkailtava Jensin liikkeitä ja olla todennut Hänen sisältönsä mielenkiintoiseksi, motivoiden (vaativan) kielenkäännöksellisen työn, motivaation olemassaolon todisteeksi sen samalla synnyttäen. Mikäli on osoittanut Näin Paljon työtä seuratakseen Jensin kirjoituksia niin pitäisi ulkomaisten toimijoiden viimeistään tässä vaiheessa tajuta, että tämä on Läppää ja Sen Juurta: kasvamassa keskenään
Pohjolassa: myös vitusti kaikennäkösii ongelmia, ei pelkkää hevenii.”
Building Cities, pretty awesome stuff if you’re into long-term imagination-work, which in Sales: we do.

“Vähintään Ihmisen tulisi olla nähtynä kysynnän Tekijänä. Vähintään.

Some Finnish policy (in Finnish)

“Selittelemmekö me itsellemme kehollisten impulssiemme syytä vai selitteleekö kehomme meille miksi niistä ei olisi syytä piitata? Tasapaino tuntuu olevan tärkein tekijä moraalirauhan säilyttämisessä, ja kehonhallinnallinen koulutus pitäisi järjestää Suomessa asuville ja tänne saapuville. Kansallinen joogasubventio voisi tehdä erinomaista terää, myös osana maahanmuuttajien kotoutusta: jooga on ihanan puolueeton ihmisiä yhdistävänä voimana ja tekee yhdistävää (vähintään Itseensä) työtä sekä kehon että mielen tasoilla.”

“Suomessa spesifisti, koulutustarinamme kautta nähtynä, on se vaikea sukupolvienvälinen crowding-out ongelma taloudessa meneillään, että vuosikymmenet ollaan koulutettu nuoria älykköjä mutta kun sitten tulisi aika väistyä Vanhana pois tieltä ja myöntää, että olemme itse rakentaneet (koulutuksen ja teknologian myötä) nopeammin kiihtyneet seuraajamme jotka haluavat nyt ohi, niin sitten pelottaa jäädä eläkkeelle ja vapauttaa sitä rajallista johtajuuspinta-alaresurssia nousevien sukupolvien käytölle, joilla olisi kasvupotentiaalia käytettävissään nuoremman iän myötä enemmän kuin Vanhoilla, ja ajankohtaisempi asia- ja ihmistuntemus käytössään korkeamman arvopotentiaalin tuottajiksi ja realisoijiksi. On kuin oltaisiin ladattu nuorisomme kiitotielle lentokoneeseen joka tarvitsee kolmannesta pitemmän kiitotien noustaakseen turvallisesti: ruuma täynnä tietoa mutta ei väylää minkä kautta sen arvoa työnteon myötä rahaksi voisi muuttaa. Pitää muistaa, että isompaa muutosta johtava verkostovalta ei muutu digitaalisessa silmänräpäyksessä: se ikään kuin kasvaa läpi kansallistasoisten ihmisjuurten yli ajan, tehden verkostovallasta rajallisen resurssin, monellakin eri tapaa arvioituna. Jos tämä rajallinen resurssi on elänyt liian kauan sukupolvensiirrosvastaisuuden kahlitsemana, niin liiallisen määritelmänä se on alkanut tuhota arvoa sekä hetkessä että potentiaali-demotivaation tuoman menetyksen kautta. Loppupeleissä sukupolvien välillä vallitseva kahlitsevaisuusaste on määriteltävissä vain organisaation sisällä, sitä kokevien henkilöiden toimesta. Suomen kohdalla, viime vuosikymmenten kehityksen saattamana, merkittävän koulutusaste- ja samanaikaisen talouden nousukiitokehityksen myötä voi mielestäni sanoa niin, että sukupolvien välisessä kahlitsevuusasteessa on jotain systeemisempää meneillään, tällä hetkellä.

Sukupolvienväliset allokaatiot kansan jokavuotisissa rahavirroissa – eli kuinka paljon jokavuotisesta käteisvirrasta pysähtyy minkäkin sukupolven edustajan tilille – olisi hyvä olla kohdennettuja siten, että varhais-Aikuisuuden panos-tuotto suhde olisi hetkessä arvioituna liioitellumpi: nuoremmille maksettaisiin enemmän palkkaa aikaansa vastaan kuin mikä heidän työn suora vaikutus on taloudelle, sillä sijoitusperusteluolettamalla, että tämä olisi toimenpide joka vahvistaisi heidän elintasollista asemaansa ja siten vakauttaisi elämän peruspilarit sellaisiin rakenteellisiin muotteihin jonka varassa kasvaa vakaat kodit (joka puolestaan ennaltaehkäisee tulevaisuuden kuluja, eräänlaisena kilven projisointina). Perinteiseen hitaaseen palkkanousuun, joka maaduttaa kokonaisia työelämiä turhaan paikalleen tai estää niitä alkamasta lainkaan – masentaen kustannusloukuissa eläviä ihmisiä – niin ehdottaisin itse työelämäosapuolille suunniteltavaksi sellaista järjestelmää joka toisi nopeata nousua kärkeen suoraan koulusta ulostautuessa ja siitä rauhallisesti hidastuvaa palkkakehitystahtia läpi työelämän, kuin auton kiihtyvyyskaaren muotoinen polku. Tämä nopea kiihdytys olisi velanotto nuoremmalta sukupolvelta itselleen, että raha todella ratkaisisi monen ongelman kodin sisältä ulospäin, ja vaatisi kuria aiennetun korkeamman elintason hallitsemisessa: Suomen nuoremmat sukupolvet saisivat eräällä tavalla ajateltuna tehokkaamman auton ajettavakseen, ja voimankohotusta olisi syytä kunnioittaa. Oikein työkaluin – esimerkiksi eläkerahastoja lainavakuutena Pankeille käyttäen – voisi Suomen työelämä toteuttaa nuorempien, unohdettujen sukupolvien uudelleennousemuksen. Jos heihin – koulutettuihimpiimme – sijoitetaan nyt uskon voimalla lainaa, niin heidän vastineeksi tekemän työn pitäisi kyetä maksamaan kyseiset lainat takaisin: korkoineen. Kaikki tämä olisi loppupeleissä mahdollista, mikäli Suomen Myyntivoimat ovat korkeimmalla tasollaan huippukunnossa: lisärahan tekeminen redusoituu aina korkeamman tason myyntitaitoon, voimanhallinnalliseen kykyyn pyytää suurempia numeroita. Vaikka se hieman vitsikkäämmin ajateltuna kuulostaa aika härskiltä, niin meidän tosiasiallisesti pitää laittaa nuoremmat, unohdetuksi tulevat sukupolvemme “myyntikuntoon”. Jotta saamme heidät myytyä korkeamman tason parempipalkkaisiin hommiin jossa he tuottavat korkeamman tason ainesta myytäväksi niin he ansaitsevat kaiken odottelun jälkeen etupainotteista korvausta, luottamuksen osoituksena: myös sen takia, että palkka tutkitusti lisää itseluottamusta, joka vahvistaa myyntiaineksen laatua entisestään. Mutta tässä Myyntivoimien pitää kyetä myymään Suomessa tehdyn työn arvoa: ei kyvyssään hinnoitella tehokkuustaipumustemme myötä itseämme halpapeluriksi, vaan itsekunnioituksessamme nähdä osaamisemme hyvinvointia luova arvo ja asettaa numeromme riittävän korkealle, kunnioitusasteemme mukaisesti.

Tämä on iso ajattelumuutos, talouden strategisena käännetekijänä. Myydä etupainotteisesti, henkisellä velkavivulla: itseluottamuksella myös laadun korkeammasta eikä pelkästään hinnan matalammasta arvosta tarinaa vääntäen, jonkun muun saaden siihen rahallaan uskomaan (ja tässä lopussa, hyvät Akateemikot, näemme kuinka sitä mystistä ‘arvoa’ voi olla monenlaisen jakauman välillä samanaikaisesti: korkeamman ja matalamman, isomman ja pienemmän, ja niin edelleen. Tästä moninapaisesta samanaikaisuudesta me Myyjät keksimme kaikki juttumme kuin luonnostamme, näkien kuinka asioita voi eri määrin lähestyä eri näkökulmista, siten keksien myyntiargumentteja jonkin puolesta tai sitä vastaan).”

“Olisi myös tärkeätä nähdä kuinka suomalainen työkulttuuri on näyttänyt tuloksia parantavia vaikutuksiaan etenkin ICT-alalla, niin kaukanakin kotoa kuin Lähi-Idässä ja Piilaaksossa. Osaamisen johtamisen taidolla – With the Leadership of Skill, Finland shall prevail & prosper – Suomi menee vielä pitkälle hyvinvoinnin kehityksessä tulevien sukupolvien aikana. Siitä olen varma, että matkamme on vasta alkanut, että our journey has just begun. Teen töitä sen edestä, joskus myös viikonloppuisin ja näen, kuinka hemmetisti sitä on edessä kunnes voin edes harkita eläköitymistä. Mutta vanhempia – the Older, they would be – Heitä olisi, jotka voisivat jo harkita – that could give a pinch of a thought, just a little droplet’s worth.”

“Arvonkasvatuskysymyksen ei pitäisi ikinä olla maata vai mieltä, vaan se miten tehdään molempia: oikeissa määrin? Yksi Yrittäjyyden äärisuunta on maahan pureutuminen Suomeen turvaan tutustuakseen, toinen on maailmalla lentäminen Suomen ajattelua viedäkseen. Avaruuden ajat, sitten joskus, avaavatkin sitten kolmannen ulottuvuuden talousjärjestelmään: siellä viedään, loppupeleissä, maailmaa kokonaisuutena. Sen syntyminen, avaruuden laajamittaisesti-toiminnallisen taloudellisen ulottuvuuden, vaatii vielä paljon sopimusteknisiä järjestelyjä ja käytännön toimeenpanoja. Mutta kyllä uskon ihmiskunnan sen ulottuvuuden synnyttävän, kun se näkee avaruuden käytännössä rajattoman myyntipotentiaalin.”

“Ehdotan täten, kiinnostuksen avaruutta kohtaan ylläpidettäväksi, että Lappiin rakennetaan mahdollisimman kalliilla hyper-eksklusiivinen avaruusteleskooppi matkailukohteeksi. Avaruuskokemuksen kuvanlaadun erinomaisuus-todennäköisyyden maksimoinniksi kohde pitäisi rakentaa mahdollisimman kauas Luontoon. Sinne pitäisi voida saapua korkeimman luksuksen kuljetuksella tai metsäreitin läpi moniöisesti patikoiden: ihan miten kukin oman eeppisyytensä koskaan sitten hinnoitteleekaan. Itse teleskooppi- ja yöpymiskokemus olisi korkeimman arvoluokan kokemus: hotellin palvelutaso olisi Monarkeille sopivaa, vähintään, mutta toivottavasti muunkaltaisillekin Tähdille kuten Jay Z:lle ja Beyoncélle tai Obamojen perheelle. Nautinnollisen avaruudenkatselukokemuksen jokainen yksityiskohta olisi erittäin tarkasti suunniteltu, Lapin ääriolosuhteiden kaikkien vuodenaikojen erikoisuuksien laatuvaikutannolliset yksityiskohdat suunnittelussa huomioiden, ulkomainen vieraspotentiaali aktiivisesti tiedostaen. Jännittävyystasoa laskettaisiin korkeimmalla mahdollisella laatutasolla koska ne suomalaisten avaruusprofessorien tarinat sen avaruuden suuruudesta voi olla välillä jopa hieman pelottavia: joten ruoan pitää maistua, ja sen takia tarvitaan korkeimman laatuluokan ammattikokkeja mukaan tähän toteutusoperaatioon: koska ruoalla unohtuu avaruus, ja muistuu täyttymys. Arvon kasvatus olisi varmasti taattua sillä matkojen tuotoksia ne niin sanotut diilit usein ovat: ja kun liikutetaan isoja rahoja, niin luottamusta kannattaa rakentaa isoilla rahoilla. Tälleen Kansat saavat parhaansa esille. Yksi tärkeä yksityiskohta olisi, että osana kokemusta rakennuskompleksissa olisi herätyskelloja vain varatuille teleskooppi- ja ruokailuajoille: ei mitään sänkyyn liittyvää. Täten Suomi viestisi kauniin objektiivisesti, että Suomessa: nouskohon, Ken haluaa ja laskeutukoot Siihen kun tahtoo.

“Sitten – heti perään – haluaisin, että vastaavan visualiikan laatutason omaavia keskuksia voisi rakentaa kolme enemmän: jokainen omana arkkitehtonisena taideteoksenaan, aina siis riittävän kauas Luontoon, ettei visualiikan laatutaso kärsi. Jokainen avaruuskatselukeskus olisi astetta matalampi laatutasossa matkailukohteena, Prima Donnasta alaspäin verraten, ja se perusastetason keskus olisi opetuslaitoksen omistuksessa, varmistaakseen sen, että jokainen suomalaista koulua käyvä lapsi näkisi vähintään kerran alakouluikäisenä avaruuteen (eli jos sää pilaa yhden matkan, järjestetään toinen: aina). Sitten olisi myös yksi salainen keskus joka olisi Akatemian yksityisessä käytössä ja omistuksessa, tutkimusta ja hallinnollista yksityisyyttä varten. Täten ennustan rakennusalalle valtavaa buumia lähivuosille tai vuosikymmenille – todennäköisesti vuosikymmenille, sillä en usko, että valtiolta ihan hetkessä näitä masseja heruu: mutta askel kerrallaan. Hyvää myyden, hyvää tulossa.”

“Aalto-yliopisto on Rauhanajan Suomen merkittävin pelinavaus globaalilla kartalla. Sen tulevaisuuden kyky synnyttää Markkinatieteiden huippuosaajia, jotka ovat yhteiskielikykyisiä taiteiden sekä tieteiden ajattelusuuntien kanssa, nostaa Suomen rahanteollista potentiaalia merkittävästi. Loppupeleissä näistä ajattelutavoista koostuva ihmisymmärrystaito on juuri se voima mitä nykypäivässä markkinoilla tarvitaan.

Exemplar use of Time Perception: “Finland can think as a sovereign, for that is what we are. I do not consider Finland as part of a warring construct of history between East and West, which destroys significant amounts of potential value that is available to be had for the benefit of all; value that can begin to be created through the construction of the proper international contracts and the subsequent intergenerational deployment of the required operative skill practiced at the highest levels of responsibility and remuneration. I paid attention in geography class, I paid attention in history class. I love both subjects deeply: they form the base of understanding the Market Sciences, which is what I’m all about. Finland is North: Far North, to be precise. The People that live here came from all over the place and have spent the past 11,000 years negotiating with Frost itself. We can carry our own weight. We don’t need Others to scare us – Nature does that for us all on its own.”

One thought on “Valuation”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *