Lastenkasvatuksellisista asioista

Lastenkasvatukselliset asiat ovat mitä herkimpiä politiikassa, sillä vanhemmuus on mitä pyhintä perheiden valta-aluetta. Silti jotain yhteisiä kasvatuksellisia pelisääntöjä pitää olla, että yhteisömme pysyvät yhdessä ja kouluissa voidaan opettaa rauhassa. Itse ajattelen asian läpi niin, että tieteen nojalla voimme kaikki ainakin olla samaa mieltä siitä, että lapsen ensimmäiset kolme vuotta ovat turvallisuudentunteen kehittymisen suhteen äärimmäisen tärkeitä. Näitä vuosia pitää tukea tuntuvasti, jotta yhteiskuntiemme tärkein perusta – lapsemme – voi elää hyvin jatkossakin.

Kaikkien yhteiskunnallisten toimien pitäisi loppupeleissä rakentua sen ympärille, että lapsen ensimmäiset kolme vuotta ovat turvattuja. Toki on monia muita tavoitteita jotka tukevat tätä tavoitetta, mutta tämä tavoite on loppupeleissä se keskeisin.

Ensimmäiset kolme vuotta -ohjelma eli EKV-ohjelma vetäisi yhteen monia työmarkkina- ja yhteiskuntapalvelu-uudistuksia, joita nykyajan vanhemmat kaipaavat. Kun vanhemmuuden palvelut suunnitellaan yhdessä, ne toimivat todennäköisesti paremmin yhteen.

Muutoksen tarve tulee uudesta, paremmasta tiedosta

EKV-ohjelman mahdollistaminen vaatii merkittäviä yhteiskunnallisia toimia, sillä palvelut pitää voida rahoittaa kestävästi, osana alati muuttuvaa globaalia toimintaympäristöä. Vanhemmuusvuosien rahoittaminen ei tule tyhjästä – kaikki lähtee työnteosta.

Jomman kumman vanhemman pitäisi voida olla mahdollisimman läsnä lapsen ensimmäiset kolme vuotta. Pelkästään tämän mahdollistaminen vaatii isoa ajattelunmuutosta työmarkkinavaltaa pitäviltä henkilöiltämme. Mahdollistaminen on kuitenkin tärkeätä, että lapsemme voivat tulevaisuudessa vielä paremmin, kuin ennenvanhaan.

Työmarkkinauudistusten pitäisi siis ylimmällä tasolla suunnata Suomen talouskehitystä kohti korkeamman koulutuksen, korkeamman lisäarvon ajatuspalveluja tuottavaksi (esim. softaa) maaksi, jotta kaikille (myös eniten tienaaville) voidaan taata yhteiskunnan tuoma turva vanhemmuuden ensimmäisten kolmen vuoden aikana. EKV-ohjelman tuoma palvelutaso on tavoiteltavan arvoinen, mutta se vaatii Suomelta ja erityisesti sen johtajilta töitä sen mahdollistamisen eteen.

Ainoa keino nykymaailmassa edetä taloudellisten toimenpiteiden suhteen on saada entistä enemmän jalansijaa korkean lisäarvon markkinoilta ja oppia turvaamaan sitä pitkällä aikavälillä, osana kansallista strategiaamme globaalissa toimintaympäristössä. Kaupungistumiseen mukautuminen on osa tätä työtä: Kaupunkien kehittyminen ei ole maaseudulta pois – päinvastoin, kaupungit tuottavat enemmän rahaa kaikille jaettavaksi.

Mitä kehitystä EKV toisi?

On monia tapoja miten palvelut voivat kehittyä. EKV-ohjelma on väylä uusiutumiselle, johon mahtuu kaikennäköisiä toimenpiteitä ensimmäisen kolmen vuoden vahvistamiselle. Asiantuntijat paikallisesti tietävät nämä asiat parhaiten, ja olisi suhteellisen yksinkertaista alkaa kerätä toimenpidelistaa muutoksista seuraavalle vaalikaudelle, jotka tukisivat EKV-ohjelman toteutumista.

Uusiutuakseen, kuntien olisi esimerkiksi mahdollista tuottaa elämänvalmennuksellisia palveluja haluaville ihmisille vaihtoehtoja jotka olisivat vanhemmuuden alkuvaiheiden mutta myös vanhemmuuteen saapumisen ajoiksi suunniteltuja. Monet hyötyvät siitä, että yhteiskunta tarjoaa valmennuksellisia palveluja kansalaisten omien elämäntaitojen kehittämiseksi.

Hyvinvoiva hyvinvointiyhteiskunta palvelee kaikilla tasoilla, eikä pitäisi ajatella, että vanhemmiksi valmistautuville ei pitäisi tarjota valmennuspalveluita entistä nykyaikaisemmin.

Miksi emme esimerkiksi panostaisi merkittävästi parisuhdevalmennukseen niille ihmisille, jotka haluavat erityisellä huolella valmistautua vanhemmuuteen ja käydä siihen liittyviä odotuksia läpi myös muiden kanssa?

Parisuhteen terveys on vanhempien saralta tärkeimpiä lahjoja lapsillensa, ja monelle tekisi hyvää huomata tietyt kyvyttömyytensä rakkauden saralla, viettämällä aikaa muiden pariskuntien kanssa jotka riepottelevat toisiaan samoilla ongelmilla. Ulkoinen apu on aina mahdollisesti hyödyllistä, ja parisuhdetta kannattaa työstää rauhassa ulkoisen avun kanssa, jos siltä tuntuu.

EKV-ohjelma panostaisi myös parisuhdetyön ennaltaehkäisevälle tasolle, turvatessaan lasten tulevaisuutta.

Sukupolvemme haasteista

Aikamme on erityisen haastava nyt vanhemmuuteen saapuvalle ikäluokalle. Kaiken epävarmuuden taustalla piilee vankka taloudellinen epävarmuus, joka vaatisi ratketakseen rakentavaa rahavaltaa maailmaan, jota hyvinvointiyhteiskunnat pohjimmiltaan tarjoavat – etenkin vahvistamalla lasten hyvinvointia.

Hyvinvoivat perheet ovat paras merkki hyvinvoivasta yhteiskunnasta.

Samalla kun taloudellinen perustamme on epävakaa, elämme keskellä merkittäviä kulttuurimuutoksia ympäröivässä maailmassa, joita teknologia mahdollistaa ja vauhdittaa. Muutoksen tahti on yhteisöjen kestävyyden suhteen osittain ylikovaa, aiheuttaen pelkoa elämän tilan kehittymisestä ja madaltaen todennäköisyyksiä vanhemmuuteen uskaltautumiselle.

On pelottavaa ajatella millaista elämä lapsena oli, kun sitä ei ole enää lainkaan samalla tavalla tarjolla omille lapsilleen. Miten sopeutua nykyajan lasten maailmaan?

On olemassa jännitteitä omien lasten ajattelun suhteen – millaisessa kasvuympäristössä he eläisivät? Olisiko tähän ympäristöön hyvä tuoda lasta elämään?

Samalla sukupolvessamme olemme varttuneet nykyteknologisessa ympäristössä, jossa täydellinen näkyvyys maailmalle on avannut paljon uusia ovia uusille ajatuksille, joista kaikki eivät välttämättä ole hyviä. Sillä olemme kohdanneet poikkeuksellisen määrän tietoa maailmasta nuoruudessamme, on meillä poikkeuksellisen paljon maailmankuvanrakennuksellista työtä vielä edessä, ennenkuin moni meistä voi saavuttaa sellaisen mielenturvan asteen tulevaisuudesta, että uskallamme tuoda lapsia tähän maailmaan kasvatettavaksi.

Harva haluaa tuoda lasta kasvatettavaksi sotaisiin olosuhteisiin. Moni ikäisistämme koittaa siis pohtia, millä perustein olisi perusteltavissa itselleen se, että maailmaan on hyvä tuoda lapsia. Tämä ei suinkaan ole helppoa, ja pidän tärkeänä työnä pyrkiä edistämään vanhemmuuden ikään saapuvien turvallisuuden tunnetta – nyt ja jatkossa.

Miten eteenpäin?

Perheellistymisen edistämisen, ihmisen yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta kunnioittaen, näen mitä tärkeimpänä työnä. Se vaatii turvallisuudentunteen rakentamista yhteiskuntaan. Ennen EKV-ohjelman palvelunmuodostuksellisia toimenpiteitä, saa kaikki vanhemmuutta jännittävät minulta vinkin joka voi edesauttaa polkumme pehmentämisessä tästä eteenpäin:

Olemalla omia itsejämme, edustamme itseämme parhaiten ja edistämme itsenäisen ajattelun taitojamme – rakennamme minuuttamme aktiivisesti, luottamalla itseemme. Tästä olemisen taitopaletista muodostuu kykymme kokea olomme turvalliseksi.

Kansalaisidentiteetti on tärkeä osa minuutta joka elää meissä syvällä, sillä olemmehan kaikki luonnostamme jostain kotoisin. Ei sidettä maahan niin vain katkota. Voin vakuuttaa tunteiden kansallisidentiteetteihin liittyen olevan ainakin itseni kohdalla vahvoja, sillä olen kaksikansallisesta perheestä (isäni on tanskalainen), ja sillä oma kansalaisidentiteettini oli nuoruuteni pitkien ulkomaan seikkailujen myötä hukassa, kunnes aikanaan tein selkeän päätöksen suomalaisuudestani.

Kansalaisidentiteettiä vahvistaakseen maltillisesti voi päivittäisessä arjessa muistuttaa itseään siitä, mitä kaikkea hyvää Suomi tarjoaa elämässä – kenen tahansa tuottamana – yksityisen sektorin tai julkisen. Elämä täällä on hyvää, ja meidän on syytä olla ylpeitä siitä, edustimme mitä tahansa leiriä. Kehun ympäristöäni jatkuvasti oman pääni sisällä, sillä todella nautin elinympäristöstäni – Töölön talojen kauneutta, puiden hienoutta, naisten kauneutta. Elämä minun Suomessani on todella ihanaa, vaikka olen realisti uhkien suhteen.

Olen kotiseudun itselleenmyynnin kautta alkanut löytää vanhemmuuteen liittyviin ajatuksiin itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Olen huomannut kuinka tärkeätä on voida luottaa kotiyhteisöön – perheeseen ja kylään ja kaupunkiin. Täällä olisi hyvä kasvattaa oma perhe, ja viedä elämää eteenpäin. Tähän tunneympäristöön pääsee pohtimalla omaa kansallisidentiteettiään.

Omasta mielestäni kansallisesta itsetunnon tunteesta ja sen kehittämisestä alkaa polku vanhemmuuden vaatiman itsetunnon löytämiseen. Suomen myynti kotipaikkana ja kotikansana itselleen on minulle tärkeätä. Ylpeyttä kasvatustyöstä – Prideä koko kansalle – tulee siitä kun muistamme, että luottaminen ympäröivään yhteisöön, joka auttaa tarvittaessa, on mitä tärkeintä yhteiskunnallisessa elämässä, jota me nykyihmisinä elämme. Koko kylä on aina mukana kasvatustyössä ja sitä kannattaa arvostaa.

Kannattaa mielestäni kiittää siitä, että Suomi on tukena. Vanhemmuus ei tule peloitta, mutta Suomen järjestelmä on kyllä hemmetin vankka tuki.

Lastenkasvatuksellisten toimenpiteiden edistäminen osana perheellistymisen edistämisen ohjelmaa, perheiden yksityisyyttä kunnioittaen, on mitä mainioin reitti edistää maailmanrauhaa näinä jännittyneinä aikoina jossa nykyään eletään.

EKV-ohjelma pystyyn. Ensimmäiset kolme vuotta kuntoon! *o:-)

25 thoughts on “Lastenkasvatuksellisista asioista”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *