A Statement from a Man

“I don’t want to be too open, but I absolutely love being on a farm, at least for some time but perhaps with city-time included in life, in general. I guess I could openly say I’m a farmsexual: nothing dirty involved, except everything. Good to be a metrosexual in the City: keepin’ it clean and perfectly straight, to earn the money to keep messin’ up the Farm.”


For all I know, when I say Blue you might hear and see Red. Or what Red is to me, but we were talking about Blue, whatever that is, to me. So I trust that, whatever it is that we’re actually seeing behind the colour, we’re subjectively pointing at the same objective thing.


An excerpt from Dr. David Sloan Wilson’s This View of Life: “Alone, science only tells us what is and not what ought to be. To get from “is” to “ought,” we must combine facts with values.” I would add, as an Entrepreneur, that there is also “could be”, adding imagination to the set of functions that contains facts and values, making “ought” possible, in the first place. “Is a theoretical possibility” – “Could be a practical reality” – “Ought to be invested into.” Don’t ever forget yer engineers! “But all of this would also have to be mediated by the State and their expertise of the Law, and it would have to be encased in Housing, distributed through Infrastructure… watched over by Media..” continues the Entrepreneur (in the discussion of the prerequisites of the Existence of the Market), whilst the other Realms of Thought have already fallen asleep.

In the interests of keeping it as naturally simple as possible, and to minimise their confusion (as defence against the increasingly confusing teaching of gender-neutrality hullabaloo, which I am only minimally understanding of – Yes, humans first), then when they’re old enough (When is that? Before the schools lay down any word – at the latest) this is what I am going to teach my Kids at home, once and for All.

After that, I will not leave any room for interpretation in getting them to feel and think for themselves and make sure that they understand the absolute fact of knowledge that – when concerned with matters of self-definition – then ultimately there is no other option than that: feeling and thinking for yourself.

Let it be stated in the name of the obvious that there is a time before the ultimate time, during which consensual in-age consultations, however defined in practice, are logically necessary for the purposes of gathering data for the self-definition process, and that Parents may always be consulted, as well. All sexuality-related activity should:

ALWAYS END UP FEELING GOOD,
WHICH INCLUDES THE FEELING OF SAFETY,
A GOAL THAT IS
FULLY ACHIEVABLE
THROUGH OPEN COMMUNICATION

Regardless of One’s path, all Humans are created equal.

Since this is such a sensitive subject, let it also be stated in the name of the obvious that under no conditions do I support prejudice of any kind against anyone*. That said, as reaction to current trends in education, what I am more supportive of – rather than trying to get everyone to understand everyone’s sexualities through excessive teaching (due to whatever kumbaya-reasoning), since past the basics I find wisdom in the entire realm to be a matter of experience – is providing direction towards self-confidence training for sexual minorities, so that they can learn to be whoever it is that they are and affirm its value for themselves by standing up for it.

Everyone else does not need to be dragged along to those lessons. That makes no sense whatsoever. Current trends in education must not go too far.

Let it be said that after these absolutely insane times of social media-driven expose-everything culture, I am personally driving towards a private-is-private future and, when that blessed time comes, I intend to use my Parental instincts to the fullest in ensuring that my Kids understand these things in the same fashion as I do.

Ultimately, there is nothing more private than sexuality, and thus education related to it does not need to be pushed past the point where everyone understands the basics of the science involved, learns how privacy is respected, and learns that all prejudice on the sexual front is what I guess the religious emotionally understand as sin.

Quantum Speak.
Quantum Tools.
Can be learned.

©2019 Jens J. Sørensen

Unified Field Science

© Kevin Lamarque / Reuters

Hi there,

Are you in the market for a practical answer to Unified Field Theory, the practical part being important in that it turns the theory into the science?

Well – you’re in luck! For it is I who has an answer for you, and it is this:

Media.

Whatever form they whenever and wherever take then ultimately it is them, which object-subjectively connect us all. They are an all-forces-gathering external object that we subjectively interpret, thus forming the living nature of the object, and telling us something about ourselves as the subject.

Be it a table in a room (or the room itself, or the Universe within which the room resides) or an email chain in the cloud, then media:

It is.


Working with IT.

A lesson to people that is worth sharing as a general vaccine against intelligence-loss: the Smartphone, which they carry, is like a magic wand used to consume and exert mental force from and into the Field. First lesson in “Wand Control” – the news, whatever it might be: most of the time it’s not a race to share unless all information is wanted to lack in value, which is dumb. So avoid excessive inflation, which you can do by choosing to hold it in if it isn’t worth being given the light, which more often than you’d think: it’s not. By holding some of it in, you raise the value of the information that you do deploy, and make yourself a higher-quality person, which we should all aspire to keep-on becoming, for our acts as one are what make us a better people, in turn setting the preconditions for living better lives:

Obviously.


The Flow of the Forces. Remember that you are always in control of being able to pull back the money: at the least by ultimately not having any.

Life in Finland.
2019: Life, spotted in Finland.

In case You’re wondering: a Gryffindor and an Otter, which just happens to be a very special Animal for me in real life, so yes – I do believe there is something very magical about
J.K. Rowling’s Wizarding World, as experienced digitally on Pottermore.com.

Science knows all about this failure thing.
Working media: a media for work. Let it be known that I consider the Silver Chambers as equatable to the Mines Of Moria: Hard Drive Relativity, as in us building the state of the Internet. Whenever you have a bug in your code, there is Failure in the Mines of Moria. Let’s not create too much clean-up work for the dwarves. If you don’t know what this Moria Business is all about, then consider yourself somewhat uncivilised: Lord of the Rings is some well-required stuff.

© 2019 Jens J. Sørensen

Consciousness, Done.

Two Worlds, Lived as One.

“Aikamme ylivoimaisesti tärkein asia tiedostaa aktiivisesti on se, kuinka tämän Nokia-johtoisesti alkaneen ja edelleen meneillään olevan puhelillistumisemme myötä me objektiivistämme* arjen kieltä: ensimmäistä kertaa Ihmiskunnan historiassa, tai vähintään merkittävästi kovemmalla tahdilla – valokuidun valonnopeudella – kuin koskaan ennen. Arjen kieli, joka loppupeleissä kiteytyy kavereiden, kotien ja perheiden sisäiseen kielenkäyttöön, objektiivistyy pilvessä eläville kovalevyille jossa Messenger-, Whatsapp- ja muut vastaavat ryhmäkeskustelualustat säilyttävät tietoaan. Ennen Internetin aikaa eivät ainakaan kovin monet lähettäneet objektiivistettyä kirjepostia toisilleen ilmoittaakseen arjen reaaliajassa milloin mistäkin hetken höpinästä. Entisaikojen kirjeitse objektiivistetty kielenkäyttö oli lähestulkoon aina arjesta etäisempää viestintää varten, kun taas nykyajassamme – Internetin ajassa – on normaalia objektiivistää viesti “OK” ilmoittaakseen objektiivistyttävällä viestinnällisellä toimenpiteellään aktiivisesti sisäistäneensä tiedon jostain arjellisesta asiasta.”

*objektiivistää: tämä sana voisi myös olla objektivoida. Tavoite on ilmaista tunne siitä, kuinka kieli esineellistyy sen ylöskirjoittamisen – sen tallentumisen – myötä. Suusta korvaan menevä puhe ei objektiivisty/objektivoidu, sillä emme voi olla varmoja toisen Ihmisen pääkallon sisällä tapahtuvan tiedon vastaanottoprosessin tarkkuudesta. Pidän objektiivistymisestä sanana sen myötä, että siinä kieli tiivistyy syntyvään viestinnälliseen objektiin siihen verraten, että se olisi esineellistymättömän keskustelun tuotos. Tällainen tuotos ei mielestäni ole “yhtä tiivistä kieltä” kuin objektiivistetty kieli, sillä sen tulkinnan potentiaaliset muodot ovat äärettömästi suuremmat sen myötä, että viestintätapahtuman jälkeen ei jää tallennetta jota tutkia, Ihmisestä ulkoisena objektina, jättäen tulkinnan ikuiseen epävarmuuden tilaan – ohimenneeseen aikaan. Objektiivistetty kieli jää tutkittavuudellaan elämään, eikä siten automaattisesti valu ohimenneeseen aikaan.

Kielitieteilijöille on tässä tarjontaa työnteolle: tämän sanan osuminen oikein on mielestäni äärimmäisen tärkeätä kielemme kehitykselle tulevaisuutta varten, jossa nojaamme kieleemme kovemmalla voimalla kuin ennen, sillä sitä elää objektiivistettynä/objektivoituna merkittävästi enemmän, kuin koskaan aiemmin.

Kiitokset ylläolevan tekstin tähänastisesta seulomisesta rakkaalle tyttöystävälleni, jonka kielelliset taidot taitavat ainakin toistaiseksi vielä päihittää omani: mutta katsotaan, miten keskinäinen kielenkehityksellinen kilpailumme tästä kehittyy 😉

EDIT:// Päivän pohdinnan jälkeen olen enenevissä määrin kallistumassa objektivoitumisen puolelle, oikeana sanavalintana. Objektiivistymisestä havaitsemani ongelma on se, että se yhdistää kaksi eri asiaa samaan sanaan: esineellistymisen ja tiivistymisen. Objektivoituminen keskittää ajatuksen tallennuksen myötä syntyvään esineellistymiseen, kun taas tallennukseen liittyvä kielen tiivistyminen on eri ilmiö kuvattavaksi, eikä sitä tarvitse sekoittaa tähän soppaan. Jätän ylläolevan tekstin alkuperäiseen muotoonsa, jotta oman pohdintani vaiheet jäävät tutkittaviksi.


A more active version of what Thomas Carlyle and Finnish President Paasikivi have said.
Avaimet Kaakkoa Kohti.

“The Big Bang: a long time ago a bunch of tiny-ass shit did stuff together under immense pressure and then here we are. So – you know – next time you’re in bed: think about it.”*

“What is the meaning of science? To me, at least, the main meaning of science is the ability to have a modern quality of living. Thanks, science!

Dear Oxbridge: this is my idea for the New PPE”: Physics, Psychology and Ecolonomics (ecology & economy, which by definition includes all the Politics and its underlying necessity for the mentally-strengthening practice of Philosophy). It is my personal opinion, with an extensive professional background as a Salesperson, that this would be the perfect way to educate the Captains of the Societal Ships of the 21st century, flying around the Sun.


The text below the line is a bit of a joke, but it makes the same point regarding consciousness in an opposing manner. The better proof of consciousness is this: the application of the restraint of power, the application of anti-power (which, paradoxically, is a power in itself), is the ultimate proof of a conscious act for, by its definition, the choice of lack, inherent to the nature of applying the power of anti-power, must include the conscious knowledge of the benefits of letting go of a potential path ahead. If you beat addiction, you wake up to a higher version of yourself for then, by definition, you are more in control of yourself than you were before. The best proof-in-practice of consciousness, thus, reduces to seeing the potential of alternate paths ahead (or behind, or somewhere in between – as the deliberation is going on).

Might I suggest that one addiction we should work to control is that of Physicists attempting to all-in on the quest for “One Final Solution to the Start of Everything” because, when you apply some anti-power and stop to think about it, given the absolute impossibility – impossible as defined in so many ways – of objective proof for such a solution, the entire quest is something altogether different than science, and the quest for being the bringer of such a solution is thus, by its very definition, unscientific. Therefore, such acts are to – in my humble opinion – be constituted as an incursion into a realm of thought not belonging to Academia and, for Academic Morality to be maintained, such excursions conducted under the guise of Academia are to be avoided at all costs.

Therefore, I propose the commencement of a rather more philosophical – yet extremely practical – discussion about the “Nature of Absolute Objectivity & Why It Matters as Considered From a Variety of Perspectives”.

I’ll start: Let us define our Selves as x = One. Now allow us to consider the meaning of the intelligence-function i(x) = x/0 from as many and as varied perspectives as we can think of. Ready, set… Go!


How to solve consciousness:

Give a person a 1€ coin. Allow them to buy a chocolate bar for 1€. If they do not want the chocolate bar, they must give the coin back, at risk of physical pain. Whatever the answer, the person will reveal one of four preferences, displaying the form of consciousness that they have had during the moment of decision

  1. Chocolate
  2. NOT chocolate
  3. A beating
  4. A race running away from the beating

Whatever the outcome, consciousness will have been proven for you will have proceeded to prove its being, using another person, by showcasing your theoretically projected intent to remove it, from the other person, if the person were to not abide by the rules of holding the coin (which boils down to respecting the sanctity of ownership*). If you’re ready to remove something, then you must know it is there to begin with, and you know this is as it is, because you’re not an unconscious zombie: you’re a human being.

*obviously easier to respect if you don’t shove the coin into the person by force, which is why advertisements are a good thing! The ad for this little skit could be Don Draper offering out a hand, holding the coin, saying:

“Come on over! Let me show you a little game to prove that you exist. You can’t lose because: Existence – You’re worth it.


Ultimately, it comes down to self-belief. The choice to see yourself as One is the Primary Equity, objectively given to You by Society due to logical & practical necessity: as proven by your mandatory holding of a State-provided identification.

So, at the end of the day, I guess that – to be One – we must all have a bit of Hermione Granger within us, as it is she herself who said to Harry Potter, in their seeking of the Deathly Hallows:

‘I’m highly logical – it allows me to look past extraneous detail.’


*To those grappling with the consideration of the origin of consciousness, then it is my warmest delight to provide you with a hint in the form of a time-function t(x) = x + 9 where the variable x is defined as One’s age as measured in months.

Moderni Monarkkiperhe



“Organisaation kulttuuri on aina reflektio sen ylimmän johtajan henkisistä kyvykkyyksistä. Yhteiskuntaorganisaation kulttuuri on aina reflektio sen organisaatioiden henkisistä tiloista.”

Talousjärjestelmän toimintatahti ja sen eri osatahtien jakauma ympäri yhteiskuntaa ovat Kansan kello: kehon ja mielen tahdistin. On erittäin tärkeätä seurata tahtia, sekä yksilö- että järjestelmätasoilla. Missä pitää olla milloinkin tekemässä mitä: kuin koulujen lukujärjestyksissä, tahdin määrittely on vaikeaa ja aikaa vievää työtä, eikä sen arvoa tulisi koskaan väheksyä.

“Minä en palvele yhtäkään lippua: liput, kuten vaikkapa EU:n tai Suomen, palvelee minua. Mutta kyllä minulla on riittävästi älliä huomatakseen, että minun pitää sen verran palvella, että annan lipuille tasaisin väliajoin ja tarpeen mukaan palautetta, jotta ne voivat tarjoamani tiedon varassa kehittyä paremmaksi minun palvelemisessa, tiedon myötä tuntiessaan minut paremmin kuin ennen, ilman tietoa (on myös riittävästi älliä tietääkseen, että on hyvä, että liput ovat ylipäänsä olemassa – palvelemistarkoituksessaan).”

One of the most powerful tools of modern times – if not the most powerful tool – is that of the CC-function in email or, as I like to call it: the Co-operative Chain. You can just drop a shit-ton of People into a room of knowledge existent on a screen: fast as a flash.

Connectivity.
Reducing to Ones, expanding into All: familial logic allows you to see, the living object that is a flag, which by its nature must breathe

Ymmärrän hyvin, että monen Kansalaisen ensireaktio siihen kun kuulee, että mahdollisella Suomen Monarkialla on kannatusta, on hämmentynyt ja väheksyvä – eihän se ole millään tavoin tätä päivää!

Toiset Kansalaiset taas jumiutuu paikalleen puolinauru naamallaan kun ovat ikänsä hokeneet, että paras valtiojärjestelmän johtomuoto olisi valistunut diktatuuri. Monarkia taitaa liipata sen verran läheltä, että kun unelma on lähellä tullakseen todeksi, niin Kansalainen ei tiedäkään miten reagoida.

Olisiko se valistunut diktaattori sittenkään niin hyvä asia?

Ei ainakaan omasta mielestäni. Vallanjako roolituksineen on tarpeen sen myötä, että pieninkin yhteiskunta – vaikkapa joku Islanti – on silti aivan valtavan kokoinen organisaatio hallittavaksi. Diktaattori-sanan pitää olla vastaisuudessakin kirosana Suomen Kansan julkisjärjestelmällisen johtamisen suhteen: yksityisellä sektorilla tehkööt vapaat Ihmiset kuten haluavat, mutta Kekkoshenkisyys jääkööt historiaan sitä mukaa, mitä lähemmäksi Suomen lipun johtamista tullaan.

Mutta Monarkia joka toimii arvoinstituutiona Kansan ja Eduskunnan välillä – kyllä siinä on paljonkin järkeä Suomen kokoisen yhteiskunnan vakauttamisen suhteen pitkällä aikavälillä, ainakin omasta mielestäni. En siten ole ollut yllättynyt kuullessani, että on muita jotka ajattelee samoin. Asian pohdinta on ollut yksi miellyttävimmistä intellektuellisista haasteista jota olen saanut kohdata.

Monarkkiperhe omistaa tuntuvan määrän enemmän arvovaltaa kuin suosituinkin Presidentti, sillä Kansan sisäinen luottamus kasvaa hitaasti. Kun sille annetaan aikaa kasvaa – vaikkapa puolikkaan vuosisadan vaalikaudella Monarkkiperheelle – niin se myös ehtii vakautua sille tasolle, että arvoinstituutiolla on vaikutusvaltaa yli ajan, eikä vain yksittäisiin asioihin pureutuessa suhteellisten hetkien aikana: päivien tai muutamien viikkojen. Kansat elävät vuosisatoja tai kenties vuosituhansia tulevaisuudessa, joten Kansan ylimmän arvoinstituution pitää mielestäni heijastaa näitä pitkiä aikajänteitä paremmin kuin ylinopeaksi viritetty nykyinen valtajärjestelmä, jonka valta vajoaa varjoihin hallitsemattomuutta aiheuttavan vaalitahdin myötä.

Monarkkiperheellä on myös tuntuvasti enemmän vaikutusvaltaa Kansainvälisen Yhteisön suuntaan. Monarkkiperhe verkottuu tasavertaisena muiden Monarkkiperheiden kanssa ja yhdessä he edustavat perhekeskeistä vakautta: kaikkia sukupolvia kunnioittavaa arvokkuutta ja yleistä sivistystä käytöstapoineen. Siinä ei ole mitään yllättävää, että Monarkkiperheet ovat varsin suosittuja niissä maissa, missä niitä on.

Mutta pitäisihän se iäkkäin instituutio keksiä uudelleen osaksi modernia maailmaa. Tietenkin. Ja ketkäpä sen parempia hulluhkoja ideoita toteuttamaan, kuin kaukaisen pohjoisen Suomalaiset?


Moderni Monarkkiperhe

Moderni Monarkkiperhe kykenee nostamaan Yksilön vapaudet keskiöön: jos joku nuori Prinssi tai Prinsessa on erilainen kuin muut, tavalla millä tahansa, mutta ylläpitää arvokkuuden esimerkkiä, niin loistakoot Hän esimerkkinä kaikille Kansalaisille jotka haluavat rakentaa omaa polkuaan sellaisenaan kuin ovat.

Kun julkisjärjestelmien johtajuustavoite on väistämättä kansalaiskokemuksen jatkuva kehittäminen ja ylläpito, niin Moderni Monarkkiperhe toimii ikään kuin primäärisenä esimerkkinä kansalaisasiakkaasta. Moderni Monarkkiperhe ei aseta itseään ihmisarvoltaan edustamansa Kansan yläpuolelle vaan toimii samalta tasolta julkisena esimerkkinä, eräänlaisena suunnannäyttäjänä siitä miten hyvin Kansan omistamassa maassa voi elää.

Moderni Monarkkiperhe käyttää edustamiaan julkisia palveluita ja edellyttää operatiivisten Johtajien – Kansanedustajien – tekevän samoin, jotta työkeskeinen luottamus Monarkkiperheen ja Eduskunnan välillä kasvaa. Minkäasteista luottamusta omaan työhön se edustaa, jos ei itse käytä johtamiensa organisaatioiden tuottamia palveluita? Jos olisin itse Kuningas, niin tämä olisi avauskysymykseni Eduskunnalle. Todettakoon samaan hengenvetoon, että avauskysymykseni Kansalaisille kohdistuisi niihin henkilöihin, jotka luulevat olevan hauska asia, että maailmalla maineistavat Suomea “juomataitojen kautta”: tämä on puhtaasti oman alkoholinkäytön taipumusten projisointia kokonaisen Kansan piirteeksi ja on mitä huonolaatuisinta markkinointia, mitä voin kuvitella. Olen sallivan mutta järkevän päihteidenkäytön herran, mutta se on henkilösidonnainen piirre eikä millään tavalla Kansaan yhdistettävissä. On hävytöntä ja halventavaa markkinoida Suomen mainetta moisella tavalla.

Olen ymmärtänyt liiketoimintaverkostojeni kautta, että esimerkiksi Venäjällä vallitsee hyvä hallitustapa jossa yhtiöiden hallituksen jäsenet eivät istu pelkästään kabinetissa, vaan jalkautuvat hallitsemiensa yritysten toimipaikoille tutustumaan sen toimintaan ja rohkaisemaan tekijöitään eteenpäin. Mielestäni tämä on erinomainen tapa jota Moderni Monarkkiperhe voisi toteuttaa koko julkisen palvelujärjestelmän tasolla, laadun ylimpänä adjutanttina. Sillä Modernin Monarkkiperheen tehtävä on ylläpitää lipun mainetta, niin heidän johtamana kyseessä olisi positiivinen valvontajärjestelmä kunhan se toteutetaan hyvässä hengessä ja avoimin pelisäännöin, esimerkiksi oletuksella siitä, että Moderni Monarkkiperhe voi milloin tahansa piipahtaa paikalle vierailulle hymysuin, lahjat mukana. Ahdistavan ja voimaannuttavan valvonnan välinen ero on puhtaasti ennaltasovituista säännöistä ja hymystä kiinni: valvontaan on helpompaa luottaa mikäli valvontatehtävää toteutetaan syvemmän lippusitoumuksen voimin, jota Modernin Monarkkiperheen johtama organisaatio edustaisi. En itse kokisi Modernin Monarkkiperheen vierailun potentiaalia mitenkään pelottavana – pikemminkin toivoisin sitä, tiedostaen kuinka erikoinen ja ikimuistoinen tilaisuus se olisi jota kaikki eivät varmasti pääsisi kokemaan!

Kommentti torstaina 7.2.2019: Lienee tänä päivänä selvästi tarpeellista todeta, että Opetusministeri Grahn-Laasosella on pohdittavaa valvontaorganisaatioiden toimintakulttuurin taustalla elävän hengen merkityksestä valvotun organisaation tuottaman palvelun laadulliseen lopputulokseen. Onko valvontatehtävästä mistä tahansa tarjolla parempi vai huonompi lopputulos valvotun organisaation tuottamaan hyvinvointiin mikäli valvontahenkilöstön motivointi työntekoon on puhtaasti raha- ja valtaperusteinen? Millä perustein on järkevää kohdentaa rahaa uhan henkeä kasvattavaan valvontaan sen sijaan, että kohdentaa rahaa valvottujen työskentelyolosuhteiden parantamiseen, vähentäen valvonnan tarvetta ennaltaehkäisevästi? Millä keinoin on mahdollista ohjata valvontaorganisaation luonnostaan tuottamaa painetta positiiviseksi valvotulle organisaatiolle, negatiivisen paineenluonnin sijaan?


Yhdistävät Tekijät

Modernin Monarkkiperheen (ja tähdennän: perheen – ei suvun) jäsenet olisivat yhdistäviä tekijöitä Johtajien ja Kansalaisten välillä, eräänlaisia kokonaisuuden yhteentuovia tulkitsijoita. Taiteilijoita ja tieteilijöitä tasaisissa määrin, sillä Modernin Monarkkiperheen objektiivisuuden säilyttäminen vaatii sitä, että kansantulkinta on aina tutkimusperusteista. Moderni Monarkkiperhe suojelisi primäärisesti tutkimustyön arvoa, sillä tutkimustyö on se työkalu jolla Moderni Monarkkiperhe suojelee itseään puhuessaan Kansalle.

Ja tähdennän – ei Kansalleen. Kansalle. Ihmiset omistavat itsensä.

Tutkimustyöhön pohjautuva puhe varmistaa sen, että Moderni Monarkkiperhe ei ryhdy subjektiiviseksi Kansanmuokkaajaksi, pyrkiessään muovaamaan muita olemaan kuin he. Näin ei saa missään nimessä käydä. Moderni Monarkkiperhe näyttää määritelmällisesti esimerkkiä, sillä he ovat luonnostaan julkinen arvoinstituutio. Mutta ainoa tapa projisoida puhetta rauhaa luovasti on tekemällä se tutkimukseen pohjautuen ja Kansalaisen vapauksia korostaen.

Tässä Moderni Monarkkiperhe myös näyttäisi esimerkkiä Eduskunnalle yli ajan: heistä tulisi tilastojen tulkinnan mestareita korkeimmalla tasolla, sillä mikään ei tuota yhtä isoja ja merkityksellisiä tilastoja tulkittavaksi, kuin Kansa. Sillä Moderni Monarkkiperhe olisi ehdottamani mukaan vaalien edessä viiden vuosikymmenen välein – siten, että kaikki Suomalaiset ehtisivät keskimäärin kerran elämässään äänestää Monarkkiperheestä – niin he ehtisivät kyllä mestaroida tämän taidon.

Ytimessään näen Modernin Monarkkiperheen Virkahenkilöiden Diplomaatteina Kansan suuntaan. Kansalla on vaatimuksia, ne nousevat poliittisen puoluejärjestelmän lävitse Eduskuntaan – Moderni Monarkkiperhe seisoo sivussa valvomassa ja tukemassa Poliitikkojen ja Virkahenkilöiden yhteistyötä. Täten Moderni Monarkkiperhe tasapainottaa arvolähtökohdilta Lakihenkilöiden toimintaa, jotka jo tänä päivänä varjelevat Poliitikkojen ja Virkahenkilöiden operatiivisen suhteen toimivuutta. Kun Lakihenkilöiden tekniset valvontalähtökohdat on jo olemassa, niin Modernin Monarkkiperheen arvopohjainen tasapainotus toisi järjestelmään lisää vakautta ja vapauttaisi Poliitikkoja ja Virkahenkilöitä keskittymään operatiiviseen työhön. Moderni Monarkkiperhe ja Lakihenkilöt muodostaisivat valvonnallisen suhteen, kuin yrityksen Hallitus (Poliitikkojen ja Virkahenkilöiden ollessa kuin yrityksen Johtoryhmä).

Korjaus 9.3.2019: tässä pitäisi lukea Kansanmielensuunnat ja pitäisi tähdentää, että kohdalla “Monarkki” voisi lukea esimerkiksi “Media” ja “Markkinat”. Tällä hetkellä kuvailtuna siellä lukisi myös “Presidentti” (Valtion virallisin strateginen mielipiteenantovalta kokonaistoimintaympäristön tilasta yli pisimmän ajan, tiedonsaantioikeuksiensa ja viestinnällisen projisointivoimansa myötä). Voisivatko nämä neljä elää rinnakkain, tähystyssuunnalla? Onko “Media” ja “Markkinat” ja “Presidentti” (tämänhetkinen tilanne) luonnollinen vakio? Vahvistaako/heikentääkö/molemmat “Monarkki” lisäys kartalle? Äänestäisikö Kansa sen puolesta? Onko silloin liikaa tietoa, vai voiko liikaa tietoa ollakaan: Kansan lukijakunnan koon ja diversiteetin huomioon ottaen, kunhan on todennettavaa kysyntää, niin pitäisi olla myös mahdollista tehdä mediatarjontaa, median vapausoikeuksien todentumista vahvistaakseen. Monarkin puolesta on pakko todeta, että eihän kenenkään olisi Heitä pakko katsoakaan – mutta eihän siitä pääsisi mihinkään, että kyllä se vaikuttaisi yhteiskunnan tilaan: vähintään jotenkin.


Modernin Monarkkiperheen valinta

Olen aiemmin ehdottanut, että Suomen Monarkian ensimmäiset vaalit järjestettäisiin siten, että ehdokkaaksi asettuvat määrittelisivät mitattavat ehdokasvaatimukset ehdokasperheille. Vaatimuksien tarkoitus olisi muodostaa perheiden keskeinen kilpailu Kruunusta ja sen takia mitattavuus olisi äärimmäisen tärkeätä.

Kansa äänestäisi jatkoon heidät jotka esittävät uskottavimmat vaatimukset ehdokasperheille. Uskottavuuden määritelmästä käytäisiin aluksi vuoden mittainen yhteiskunnallinen keskustelu, Akateemisten, Hengellisten ja Urheilullisten instituutioiden johtamana: näin kilpailu muodostuisi vakaalle pohjalle mielen, sielun ja kehon tasapainon suhteen.

Tämän jälkeen uskottavin perhekymmenikkö muodostaisi Monarkkiturnauksen osanottajalistan ja alkaisi vuoden mittainen mittelö, jonka lopuksi kruunattaisiin Suomen ensimmäinen Monarkkiperhe. Toiselle, kolmannelle, neljännelle ja viidennelle sijalle päätyvät perheet saisivat virallista aatelisvaltaa ja toimisivat tasavertaisina voittajaperheen alaisuudessa (normaalein, Kansanomaisen työsuhteen ehdoin), täten muodostaen vaateen hyvähenkiselle perheidenväliselle luottamukselle läpi kilpailun ja laajentaen Monarkkiperheen toimintamahdollisuuksia Kruunukauden alettua, sillä heillä olisi alaisia käytettävissä. Muut viisi perhettä jäisivät kilpailutarinallaan osaksi historiaa ja palaisivat osaksi Kansaa, saaden alemman asteen aatelisarvon kannettavakseen ja vapautuksen voittajien alaisuudessa toimimisesta.

Kokonaisuus tuotettaisiin YLE:n johdolla, avoimuuden nimissä, tositelevisio-ohjelmaksi ja monimediaiseksi viestintäkokonaisuudeksi jossa kaupallisen median roolin tulisi olla merkittävä – vähintään puolet tuotetusta sisällöstä tulisi olla heidän jalkauttamaa. Monarkkikilpailun tuomaristoon kutsuttaisiin mukaan maailman olemassaolevien Monarkioiden muodostama koalitio (ei heidän tietenkään olisi mikään pakko leikkiä kanssamme, mutta on kohteliasta pyytää), jonka nimeksi ehdottaisin (hieman vitsikkäästi, kansainvälistä tunneilmapiiriä keventääkseen):

International Coalition of Bona-fide Monarchs: tuttavallisemmin ICBM.