Venäjän Mutsista

“Olisiko aika alkaa puhua epäideologisesti kansalaiskokemuksesta, kun asiakaskokemuksesta ollaan kohkattu jo sen verran kauan? Siten saataisiin kokemuskeskusteluun julkis- ja yksityissektorin ylittävä kokonaisyhteiskunnallinen tasapaino ja julkisjärjestelmän johtajat pohtimaan työnsä laatua kansalaisen näkökulmasta tarkastellen eikä pelkästään sen, että oma perse on suojattuna virkarikkeiltä.”


Kun normaalisti ammennamme toiminnallisia oppeja historiasta niin on hyvä muistaa, kuinka historia ei tarjoa suoraa käytännön ohjetta nykyhetkelle jossa Internet voidaan todeta älypuhelimineen saapuneeksi työ- ja yksityiselämiemme keskiöön.

Valtio-opin sanotaan perustuvan Newtonin klassiseen fysiikkaan jossa esimerkiksi jokaisella voimalla on tasapainottava vastavoimansa. Tähän perustuu diplomaattiset ja sotilaalliset doktriinit vastavuoroisista reaktoista: kun yksi tökkäisee toista, niin toinen tökkäisee samalla tavalla takaisin. Tilanne joko eskaloituu sodaksi tai rauhoitetaan hyvissä ajoin, joskus ellei aina jonkun kolmannen osapuolen toimesta.

Historiassa on kuitenkin ollut arjessa enemmän aikaa liikkeiden suunnittelulle. Nykypäivä ei tätä kovavauhtisuudessaan tarjoa. Miten toimia kun viestisota Twitterissä kulkee valonnopeudella päivästä toiseen eikä ehdi yhtään ajatella asioiden suhteellisuutta?

On selvää, että me kirjoitamme historiaa reaaliaikaisemmin kuin koskaan ennen: suoraan hetkessä kaikkien katseiden edessä. Vanha historia kasvoi ulos varjoista kirjoihin sitä mukaa kun valtaa käyttävien ajattelu ryömi pinnalle kauan tapahtuneiden jälkeen. Uushistoria kasvaa suoraan hetken valossa, kaikille samanlaisena, suoraan vallankäyttäjän omalta käyttäjätililtä.

Yhdistämällä tiedon uushistoriankirjoituksen reaaliaikaisuudesta vanhoihin toiminnallisiin oppeihin huomaa väkisinkin syntyvän ristiriidan: valtioiden välisessä työssä pitäisi kyetä osaamaan vastavuoroisia liikkeitä toimintaympäristössä jonka toiminnallinen vauhti on äärettömästi koholla entisaikoihin verraten, eivätkä entisajan tilanteet ole suoraan verrannollisia Internetissä tapahtuviin. Eskalointipotentiaali on siten tällä hetkellä teoreettisessa katossaan.

Vastavuoroisuus Internetin ajassa pitää ikään kuin määritellä uudelleen jotta osataan toimia vastavuoroisuuden loogisten periaatteiden mukaisesti pienemmällä eskalaatiopotentiaalilla: mikä on tasapainoista reaktiota suuntaan ja toiseen ja mikä taas ali- tai yliampuvaa? Mikä viestintä on soveliasta suoraan Internetin pilvissä ja mikä taas kasvotusten tai paperilla maan pinnalla? Jos ennen lähetettiin diplomaatteja kotiin kansainvälisissä selkkauksissa, niin miten reagoidaan oikealla tasolla kun kyseessä on esimerkiksi trollillinen tweet-toiminta? 

Mikä on diplomatian uusi suhteellisuus?

Ennenkuin on sopimuksia jotka määrittävät yhteisen todellisuuden – jaon älypuhelimen pilven ja paperin maan välillä – niin vastaus on helppo. Ei sitä vielä ole. Suhteellisuus rakennetaan sopimusten kautta.

Paperin maailma lienee vanhastaan selvä. Kysymys siis kuuluu: mitkä ovat kansainvälisen trollipelin pelisäännöt Internetissä jossa kaikki kansalaisetkin ovat läsnä? 

On turhaa kuvitella, etteivätkö valtiot toisiaan tulevaisuudessakin piikittelisi: sellaista on valtapeli, ja geopolitiikka maan resurssien myötä ei ole menossa minnekään. On täysin turha luulo, että trolleista päästään eroon.

Paljon järkevämpää ja – kehtaanko edes sanoa – hauskempaa – olisi määritellä Internet-ajan viestinnällisen vaikuttamisen pelirajat valtiotoimijoille. Sääntöjen mukaan voisimme ottaa kansalaiset turvallisesti matkalle korkeimman tason kansainväliseen arkeen. Nykypäivän kaaos ei ole turvallinen kansalaisten mielelle: viestintäympäristö pitää kansanmielenterveyden nimissä rauhoittaa.

Hyvin käytettynä julkisesti näkyvät trollit saattaa olla varsin hyödyllinen työkalu ylikansallisessa mielipiteenvaihdossa: trollit omaavat potentiaalin olla hyvien ideoiden koekenttä ja levityskanava sekä pinttyneiden kansainvälisten paineiden purkuväylä: uusien vitsahduksien ääretön kehto joiden osuvuutta voidaan sitten yhdessä pureskella kosketusnäyttöjämme hiplaillessa ympäri maailmaa.

Mielummin piikittäviä vitsejä kuin pamahtavia pommeja, jos vallan varjoista ilmenee tarve tulla valoon päivien.

Kaikki 1980-luvulla ja sen jälkeen syntyneet puhuvat luonnostaan Internetin trollihuumoria (suomalaiset kärkisijoilla) olivat he kotoisin miltei mistä tahansa. Se on globaali ihmiskuntaa yhdistävä tekijä jo nyt, eräänlainen ”Human API”, joten miksi sitä ei sopimusten voimin valjastettaisi positiiviseksi globaaliksi voimaksi – valtioiden välisen kepeän keskustelun kanavaksi?

Kepeän keskustelun syvemmät viestit jääkööt niitä ymmärtävien, varjoissa elävien, tietoon. Niin kuin pitääkin. Kaiken ei kuulu nousta pinnalle.

Suunnittelemalla trollauksen pelisäännöt – eräänlaiset “Internet Rules of Engagement” – voisimme rakentaa globaalin diilin joka saavuttaa kaksi asiaa samanaikaisesti:

  1. Diili toimisi rauhansopimuksena meneillään olevalle Internet-sodalle: väylänä myöntää, että sota oli ylipäänsä olemassa ja että se syntyi kuin luonnostaan, uuden viestinnällisen pelikentän ilmestyessä maailmankartalle jonne valtarakenteet ovat ymmärrettävästi levinneet kansantukea hakiessaan: ikään kuin vanhojen sukupolvien purkautuminen Internet-tulivuoresta. Myöntäminen tekisi tilaa uudelle sukupolvelle ottaa kasvuvuosiensa myötä tuntemansa digitaalinen toimintaympäristö haltuun: Ollaanko rehellisiä ja myönnetään suoraan, että vuonna 2019 pitää olla alle 40-vuotias, että voi syvemmällä asteella ymmärtää elämän Internetin kanssa, mitä sen läpi kasvaminen tarkoittaa?
  2. Internet-sodan estäminen jatkossa vaatii Internet-rauhan pelisäännöt. Vasta kun on Internetin toimintaympäristön diplomaattiset pelisäännöt voidaan tietää toimivan niiden mukaisesti tai niiden vastaisesti ja siten tietää elävämme valtiollisen mielenrauhan tai -sodan oloissa. Pitää muistaa että mielen sota on kehojenvälisen sodan esiaste, joten mielensodan tunnistaminen Internetissä on tärkeä verenvuodatuksen ehkäisykeino maan pinnalla. Virheitä Internet-diplomatian alkuvuosilta on syntynyt jo sen verran, että niistä koostuu riittävä oppiaineisto pelisääntöjen rakentamiseksi: vastaavien virheiden välttämiseksi tulevaisuudessa. Varjoissa elävät varjojen pelurit tietävät, että on heidänkin arjen eduksi pitää herkkä tieto pimeän puolella. Twitter tai Facebook, taikka mikä tahansa yliavoimuuden trendi, ei ole luonnonlaki: media-alan raaka-ainetuotantoa on täysin perusteltua rajoittaa.

Meidän sukupolven pitää luoda oma historiamme ratkaisuna omalle tulevaisuudellemme, sillä historia ei voi kertoa meille mitään Internetin kanssa toimimisesta, sillä se on vasta saapunut ja me olemme ne ensimmäiset, jotka ovat sen juuriston läpi kasvaneet. Historia ei voi kertoa meille mitään valtiojärjestelmän hallinnasta, ajassa jossa jalat ovat maassa ja päät sormien kautta pilvessä.

Diilinteko on historian luomista: globaalin neuvottelupöydän uudelleenasetantaa parempaan, aikaansa vastaavaan, muottiin. 

Työ on meidän, ja tehtävä se on.

Aika Internetin tarvitsee ajanmukaisensa perustukset. Trollipelin Ohjeet ovat mielestäni ensimmäinen askel, sillä ne antavat maailman lippujenkantajille kyvyn navigoida tämän uuden mielenmaastomme diplomaattisilla äärirajoilla missä halutaan vaikuttaa toisiin lippuihin, mutta ei loukata heitä, sillä kansalaiset ovat matkassa mukana. He ovat sitä jo nyt. Meidän lippujenkantajien tehtävä on varmistaa, että keskustelu ei ole pelottava: että kansat saavat elää sekä kehon että mielen rauhassa.

Kansainvälisessä toiminnassa pitää voida heittää läppää ja keventää, lääkityksenä nykyistä eskalointitaipumusta vastaan. Se on rauhan tie: ottaa rauhoittavia, kansalaisten kanssa. Rauhoittavia vitsejä, siis. Yksikään kansa ei ole täydellinen ja sen myötä olemme kaikki samalla linjalla kyvyssämme oppia toisiltamme sotimisen sijaan.

Ehdotan siis Internetin diplomatian uudeksi perustaksi sitä, että peli alkaa kun kaikki ottavat vakavuus-skaalalla yhden askeleen taaksepäin: yksittäinen julkaisu johonkin uusmediaan ei tule maailmaa kaatamaan mutta, yhteisesti ymmärretyissä hyvähenkisissä olosuhteissa, yksi toisensa jälkeen, ne julkaisut voivat sen nykymotistaan ylös nostaa.

Josko minä nyt esimerkinomaisesti sitten aloitan sillä taaksepäin otetulla askeleella

Venäjän mutsi on niin iso
Että tarvitsee
Maailman suurimman
Pinta-alan
Voidakseen olla.

It would make sense
That the Dutch are so tall
What with living below sea level
And all –
If the dams break,
Then at least their heads
Are likely to remain above water.

Literally
One of the
If not THE
Hardest task(s) in the World
Is making up GOOD
Jokes about Sweden.

Where is the “Chamber of Secrets”
Inside the Halls of IKEA
With the instructions on how

To poke a Swede
Where it hurts
BEST? 😉


Kylkiäispohdintaa

Uusmedioiden viestinnälliset tunnemaailmat eivät ole vielä olemassa, tarkoittaen siis sitä, että yksi osapuoli saattaa lähettää jotain hymysuin samalla kun toinen vastaanottaa sen syvästi loukkaantuneena. Emojien tulkinta on vielä eräänlaista.. no, vaikea edes sanoa mitä.

Yksi lempitarinoistani eriymmärryksestä kiteytyy suuryrityksen todettuun arvoon ”Ihmiset ratkaisevat” joka tulkittiin tuntemani naisjohtajan toimesta englanniksi sanoin ”People matter” ja miespuolisen hallituksen jäsenen toimesta sanoin ”People make decisions”.

Molemmat tulkinnat ovat erinomaisen hyödyllisiä arjessa, mutta täysin erilaiseen olemukseen johtavia tulkintoja: kun on kyse arvoista, niin ne pitää aina puhua auki jotta tulkinnat pääsevät tuomaan täyden voimansa pöytään. Useampi tulkinta tuo moniulotteisempaa voimaa käytettäväksi organisaation johtamisessa.

Sanojen voima on hyvin monipuolinen ja Internetin uusmedioissa niiden syntyvauhti on aivan uudella todellisuuden dimensiolla menneisyyteen verraten. Sanojen objektien synnystä seuraa niiden subjektiivinen tulkinta: yhteisesti havaittu sana pirstaloituu moneksi eri tulkinnaksi siitä, mitä se kyseisen havannoinnin yhteydessä tarkoittaa. Nykypäivässä on tärkeätä ottaa aikaa keskustelulle tulkinnoista, sillä yhdellä twiitillä on potentiaalisesti Twitterin käyttäjämäärän verran eri tulkintoja.

Vasta keskustelu luo totuuden, ja sille on nyt korkeimman tason kysyntää.

Devaluation

“Demand and supply don’t equilibrate themselves. There is someone running the bridge of contracts in between, and that One is a Salesperson.”

“The most significant of mindset differences at work lies between the mentality of striving to do just the bare minimum – to stop at a predefined maximum – and a mentality of striving to achieve at least a certain minimum level of output. It is literally the difference between a mind seeking to stop and a mind seeking to start, and it will ultimately be the defining factor between those whose career progression stops and those whose career progression starts.”

A Real Work of Nature: in Finland we say talousjärjestelmä, housing system

There is generally discussed the devaluation of a currency as a means of cheapening the Currency-National offering: allowing a Currency-Nation to sell faster outwards and buy slower inwards. At the National-level of thought a positive value of a devaluation (why it can be a good thing) is that it allows other Nations to get more acquainted with a new source of value (the newness creates the positive value) at a cheaper price (because of the devaluation you are in a new price bracket for work: it costs less for Others from elsewhere to buy, who might not have been able to before). 

I believe in this. The value of newness, the newness of Europe to People from far and wide.

Personally, I wouldn’t see it as a bad thing to devalue the Euro as a way of re-engaging interest in the Old Continent, so that many other Nations who are still behind in well-being could have a better chance in affording our high-quality help, built over our centuries of shared progress. It should also motivate a generation of Europeans to work: devaluing the European economy would make us cheaper, create more work, and ample opportunity to invest into long-term value creators such as Education, Defence, and Infrastructure at a lower cost-factor. As long as the moral base of the European economy is solid, making it a trustworthy partner for emerging economies such as China & India (also diplomatically assumed to be aiming for solidity), then a devaluation should help in many ways. Domestic consumer goods would become cheaper assuming raw materials come from domestic sources, driving positive labour growth through a relocalisation of the economy. In turn, larger international trading projects would be more price-friendly for emerging economies looking for help in getting ahead.

If we devalue, our Leaders might have a better shot at getting their time sold on the global market for meetings to be had. Instead of aiming to be an unobtainable price point to highlight our unparalleled greatness (pun intended), we should aim to be obtainable: it’s a much better way to sell.

Trust me.

As an action by the Euroed Europeans, devaluation should help drive relocalised consumer economies helping Everyone in Member States – Farmers and up. Local goods would be more competitive, and there would be more work in creating them. Devaluation should also drive a global, niche-specialised professional economy, helping those Europeans at the cutting-edge of technology and trade distribute their advancement to the world at a more cost-competitive rate. Devaluation allows more local communities to focus on their meeting their demands closer to home, and more international communities to focus on their capacity to supply towards places away from it.

With Eurozone devaluation, Everyone wins.


“The thing about digitalisation is that its broader possibilities have only just arrived on the table for tools available to be used. Given that practically no representatives of the People wielding National power have any idea about how digital products are built, then the fact that the tools are available does not mean that they will be used. Even if they are used, then they are likely to not be used well. The mindset shift required from a decision-maker regarding the understanding of the implementation of digitalisation at a broader scale is so substantial that there is simply no way that decision-makers of Old will have any chance whatsoever in leading the People through the transformational shift that lies ahead of us, waiting to provide us all with the value that there is to be had from increased economic efficiency and a better Citizen experience. The Leaders that are capable of lifting entire societal systems into the digital age will be from our Generation – us who grew up through the Internet. Those of us born in the 1970s and 1980s, who remember the times before the digital age, must be at the forefront, for there is a lot of pre-digital age knowledge that must be preserved in the reconstruction of the societal system. We are the intergenerational balance that is needed to be had.”

Chocolate Stew

For those so inclined
To try something new
Herefinds they Instructions
for a chocolatey-stew:

Into a cup:

Put cocoa powder, plenty
Put farin sugar, plenty
Put butter, enough, but not too much

Microwave, not too long, max 45 sec., mass-dependent

You’ve got yourself:

Chocolate Stew
YUM.


Keittiössäni mukana:

“Industry is a system that builds houses: Talousjärjestelmä rakentaa taloja”.

“Value is always, at minimum, created in the interchange of learnings from any given exchange. Learnings provide ground upon which to build from to progress further, so exchanges are – more often than not – worth it.”

“Inside of ourselves we have a much larger thing going on than outside of ourselves: those of us, who naturally think towards the future. The moment around us is the starting platform for the journey towards the point ahead where, after our travels across space and time, we aspire to be, gotten to with work and intelligence, and usually a desire to do good: the source of most power, in my opinion, and we need power, in order to go forward, which is what we must do, if we want to meet ourselves in the future, which already imagining (projecting energy towards), we are.”

I believe most of Smartphone Humankind is pretty much horny for all types of quality experiences, now that they’ve spent a few years on Instagram looking at all the luxury stuff. What a great source of motivation for the continued creation of money: the wanting to do stuff at a higher-and-higher level that powers the whole machine for all of us. Ultimately: it’s our desires that drive history forward: through the economy that, as of by itself, emerges from the Earth, that we then live off of. Our desires for something better, knowing of its being, is the flame that keeps-on ignitin’ the machine: the motivation, that makes the money.

“Maapallo: kaikkiemme elämänmedia matkallamme Auringon ympäri. Kannattaa huoltaa ja käyttää hyvin, jatkuvan hyvinvoinnin takaamiseksi!”

“Jos on niin kuin minä ja tykkää makaamisesta, yleisesti, ja etenkin sen ajattelusta ja tuntemisesta kuinka painovoima painaa kohti ihanaa patjaa, niin voi välillä mietityttää miltä tuntuu olla esimerkiksi sonni, jonka tonnien elinpaino painautuu kohti täydellistä pellonpoukamaa jonain juuri sopivanlämpöisenä kesäpäivänä, tai vaikkapa kala, joka jotenkin vain kelluu täydellisesti pintavedessä, elämästään nauttien ennen ruoaksituloamme.”

“What I learned from the mathematical theory of communications is that if a message of high-quality content is delivered through good-quality code, it will be deciphered on the other end by something even better: a great experience of all the emotions attached to the message, sending feedback of such back to the source.”

“Maanomistus on silleen hienoa, että siinä todellisesti näkee vallan rajat ja niiden kytkökset maan suurmassoihin. Mikä on omaa ja muokattavissa, mikä on maisemaa ja itselleen koskematonta. Kun lisää historiannäkemyksellistä syvyyttä, huomaa kuinka nuo rajat ovat häilyviä sen myötä, että niiden käytännön muodostumiseen vaikuttaa kaikki lainsäädännölliset tekijät. Mielikuvituksen todellistamisen rajat ovat lainsäätäjien asettamia, vallan rakenteita mielikuvituksemme näkymättömyyttä aiheuttamassa: monilta osin tämä on myös hyvä asia, pitäen esimerkiksi yhteiset maisemat siisteinä kokonaisuuksina, mitä se missä minkäkin maiseman kohdalla sitten ikinä milloinkin tarkoittaakaan.

Mielestäni tällaisia ajatuksia vallan rajoista on aina loppupeleissä hyvä syventää kysymällä missä näkyy Jumalan ja Itsensä rajat? Muokkaamisessa ja muokkaamisen estämisessä, loppupeleissä, eikö niin? Joka johtaa ainakin minut kysymyksiin siitä missä määrin edes haluan ohjata asioita, verraten ohjattujen asioiden seuraamiseen elämässäni?

Yksityiselämäni haluaisin rahan voitelemaksi, sujuvuutta tuodakseen – öljyä koneessa, niin sanotusti: kestäviä palvelusopimuksia joihin sulautumiseen voin luottaa elämänmitalla, sillä tietyt kysyntäni ovat pysyviä: haen kontrollinvapautusta, palvelusopimusteni kautta: luottamukseni tulevaisuuteen kiteytyy kykyyni maksaa laskuni.

Työn arjessa vallan kysymys esiintyy Alaisen ja Johtajan välisessä suhteessa työpaikalla, ja omassa suhteessa tähän suhteeseen: sijainnistaan AJ-suhteen sisällä omalla työpaikallaan ja fiiliksiin siitä. Haenko enempää kontrollia, vai olenko täälläkin tyytyväinen ajallani ostamaan Johtajani tarjoamia johtamispalveluita Organisaationi työn toteuttamiseen?

Nykyhetken pohtimisen lisäksi vallan rajojen hahmotteleminen avaa katseen tulevaisuuteen. Kun on määrittänyt oman lokaationsa Organisaatiossa ja siihen liittyvät tunteensa, voi paremmin lähtökohdin arvioida omaa jatkosuuntaansa: ilman määrittelyä, lähtökohtaa ei olisi, ylipäänsä, joten tässä myös todistetaan laiskimmankin yrityksen potentiaalisesti ääretön arvo, lähtökohtien määrittelystä puhuessa. Toisin sanoen, kun määrittelee jonkun lähtökohdan, ei periaatteessa ikinä tiedä kuinka kauas voi nähdä, eikä ikinä tiedä mitä oppii hetken tutkimisesta – ennen kuin koittaa, siis. Näitä yrittämiseltä saatuja hetkiä voi pitää pääomana, kokemuksina joiden avulla paremmin ohjata omaa suuntaansa jatkossa, omalla tavallaan määritellen äärettömän potentiaalin kehityksen, sillä kokemukset tuovat entistä parempaa ohjauskykyä: ja ainakin sitä mukaa kun kokemuksista ehtii oppia, niin parempikin voi parantua, ja kun paras, paranee edellen, niin äärettömän potentiaalin olemassaolo nousee todellistumisen kautta todeksi.”

Valuation

Balancing the Quantum Moments
The Eye of the Needle, building history
Like A Bridge

“Equality begins with You. What are your thoughts when your gaze meets another Person, another People?”

“Fusion of matter for electricity creation, as being built at ITER in France, uses the salt water of the Ocean as fuel. Fusion of mind for idea creation, I propose, uses the fresh water of the Lake as fuel: creating an objective, physical evidence for the requirement of hydration for intelligence-creation. So, based on this proposed evidence, should every school student of any age get a water bottle, just like they get a laptop in many places these days? I think yes. I predict good times ahead for all Industries feeding the creation of the Pot, and emptying it.”

“As an Entrepreneur, I believe we must all remember that an idea is like a seed: it is potential life, a path of navigation into the future.”

“As an Entrepreneur, I breathe ideas in through the work of my continued studies into the state of human life, and breathe out the process of selling those ideas to someone: connecting them to a human. Then I breathe in the successful leads, and breathe out the work of making the ideas reality. Basically I’m like a four-stroke internal combustion engine that makes the economy as a whole begin to form from the idea-out.”

The brand-new Oodi Library: yet another reason to love Helsinki.

Valuation is the most objective core of the human mind, the closest-in that we can get whilst remaining in the realm of objectivity: where lies the potential for certainty in agreement between People.

Valuation is what connects us as humans to the world around us, it is what connects us as humans between us, and it is what connects us as humans to our Selves. Valuation guides our perception in the moment: between tasks, between objects, between alternative investment cases of our usage of the time we have as equity in our lives: between whatever and everything: between not caring at all and caring as much as is possible to care.

Valuation is the deepest objective core of thought for – past the conceptual space of valuation where we define our relationships – we enter the realm of the emotions had that create the basis for the existence of the valuation of said emotions, and that is where everyone has their own experience of being, defining the ultimate beginning of the edge of the private sector: the border between our Selves and the outside world. The edge of subjectivity. Valuation, as a conceptual space of thought existent at the very edge of certainty, is objective because we can always talk amongst each other about our relationship with life, which is what valuation – in our subjective use of it – is.

Every day we walk around, we are at least subconsciously valuating our environment. We valuate a green light as we cross the street as the right to cross it safely, and a red light as danger. We valuate a beautiful building that we walk by as the right to feel good about the city that we live in. We valuate the choices we have for lunch and capitalise upon the one we choose to have. Valuation, followed by capitalisation – the taking into use of a valuated “thought result” – leads us into operation, experience, and remembrance: the everlasting process of life itself, enfolding into us with the forces that the world projects out at us and unfolding out of us with the forces the we project unto it.

Whilst psychology looks at human subjects from the outside-in and thus deduces their behaviour from external data, then valuation objectively looks at the world around us from the inside-out and induces our behaviour based on what we perceive. As humans, we are a balance of the community around us and the Self within us. The act of valuation builds a bridge between us and a something, allowing us to discuss our relationship with the something.

Valuation is what allows us to ask the question: “Why?”

Psychology is a classical science in that it looks at humans outside of the observing psychologist in an objective data-based manner and compares them between each other (comparing a particle of data with the whole set), keeping the psychologists themselves out of the equation for the maintenance of scientific objectivity.

Valuation, on the other hand, is what allows for the other side of the mirror to speak: for the individual human object, the Self that a psychologist is studying, to let the psychologist know what they are thinking and why. Valuation comes from within the Self, and then psychology looks at the aggregate human behavioural results, drawing upon aggregate data to create scientifically justifiable conclusions that can be used to help individuals in their lives – fed back to the Self. Thought of in a way, this is a bit like the relationship between market participant and macroeconomist: data-source to data analyst, creating a discussion about where life stands in the moment that is being had, as viewed by those having the discussion.

The bridge between the observer and the observed can be built directly, human-to-human, or indirectly through the data, human-to-statistics-to-human.


Classical and Quantum Natures

There is an inherent classical and quantum nature to valuation. By classical I posit a needs-based mindset, such as the valuation of water: there isn’t much subjectivity in the valuation of water, since either you drink enough of it at regular intervals or you die. Every force has an equal and opposite reaction: thirst will move you towards water, the body will take control. At the margin of absolute necessities the human becomes comparable to an animal: purely predictable in its behaviour, thanks to the infinite power of the will of life to live.

By quantum, which in latin means how much, I mean a wants-based mindset, such as the valuation of a car: how much added value does a car bring to my mobility requirements in life, as opposed to relying on public transport or walking around the city? In classical arenas of thought there are objectively correct answers, whereas subjectivity enters the frame once we step on to the quantum side of the consideration of value: when we are not pushed into the margin. The objective value of water is life, the subjective value of a car is convenience: two completely different areas of reasoning, requiring completely different toolsets of thought.

If we think at the margin, we will push ourselves into it. We need to master the understanding of the value of the thinking of the quantum, for then we can rise towards it.

Learning to valuate one’s surroundings is an acquired skill based on the potential for overcoming the experience of living with just necessities. A body and mind that seeks to survive day-in, day-out, doesn’t waste energy on considering what it cannot have: thus the capacity to have hope and dream is what moves such a body and mind forward, whereas the lack of hope is what maintains us in a protective state of holding on to what we’ve got: not valuating the future, but maintaining the present-past.

Hope is what lifts us towards higher value realms of being.

Should a star of hope merge to allow for it – an idea, a dream – then once this dream-born hope starts to latch on to a potential for operation – a human being, an anchor for the realisation of an idea – a mind begins to acquire the capacity to navigate towards the light of the star. This is where it must begin learning the skill of sales: the skill of explaining why the effort of progress towards the star is worthy, why there is value in capitalising on a valuated potential that is deemed to exist. Why the risks of failure are worth bearing.

Thus, the first lesson of valuation is understanding the value of valuation itself: the potential it brings for creating the forward-driving motion that the skill of sales, of hope creation, brings into life.

The success of work is dependent on the capacity to valuate between the choices available in different situations, for example in being able to choose the correct tools required to perform a task, or to see an existent opportunity as it serendipitously comes into view. In life, we navigate with valuation, in all its different forms across all the different manners of life that there are. Learning how to understand our surroundings is directly correlated with our ability to operate them, and once we get down to the matter of what counts, then it’s the story that we’re telling, the story that we’re selling, as we get to work, that moves us forward.

The story that’s always built on some form of valuation.


The teaching of valuation

At its cleanest level – at its most objective – valuation is learned with the very basic mathematics of classical finance. The values of time and money are combined by discount rates (assumptions of opportunity cost), and different valuation targets are consequently given a numerical price based on some logical premise, such as comparable investment options, the practical definitions of opportunity cost. At its most objective – as valuation is being taught now – the numbers of time, money, and interest rates lead the way in determining what is worthy and what isn’t.

Objectivity is maintained purely by the supremacy of the number.

Where the teaching of valuation lacks is that it remains in the classical mindset of needs, where the supremacy of the number can be justified. Overall, in the realm of needs, money and time need to grow – there is no question about that – since that is a sign of the continuous birth of the needs-based economy and tells of the fact that needs are being met.

What the teaching of valuation requires next is the introduction of the subjective, wants-based quantum mindset, where we value targets of desire and determine how much we are willing to work for them. In this realm of thought, we can assume that fiscal losses can be argued as worthy: we can spend €100,000,000 extra on a building, if we wish to make it more beautiful and high-end, for example. We can positively valuate the artistic value of architecture, and the positive value of creating challenging work for the Craftspeople that build it. Past the needs-based Classical mindset, the wants-based Quantum mindset allows us to incept an infinite amount more emotion into the workings of the economy.

The Quantum mindset allows us to make the economy so much better. So much better that I simply lack the hyperbolic expletives to convey the full emotion of understanding its value to us as a civilisation. It allows us to begin truly mastering the growth of value, by understanding what value can mean, in the first place.


To Conclude

To recall the basics of everything quantum, we must remember the simple, Physics-proven reality that two states can exist at once within one thing. That there are two sides to every coin. A euro is a euro for everyone, meaning it is objective in number, but how much it is worth in terms of value is inherently subjective, dependent on who’s talking.

To put it another way, in order to reinforce the point being made above, the nature of money and time are quantum because, whilst they share an objective outer shell, they simultaneously hold within the subjective valuation of what that means for whoever is doing the considering of the objective outer shell in question: whatever it whenever and wherever is. A euro is a euro for everyone, just as a second is a second for everyone, but what meaning or what value we attribute to those objective units of money and time – that is up to each of us as individuals, and we must talk to each other to understand that. Not through Microsoft Excel, but with actual People, directly.

The calculation of the growth of the number is a skeleton, but we must breathe a deeper understanding of value unto it for the birth of the meat around the bones.

Quantum valuation is all about the teaching of the individual to think for themselves about what they value in life in the moment and across time, so that they may hold the skill of navigating for themselves, instead of being wholly dependent on others: so, in practice, we are considering the progression of Children becoming Adults, capable of thinking for themselves. Aside being a way to understand the nature of individual human beings for the value-creative purposes of business, it is a path for us to understand our Selves and, thus, reinforce our identities and be more comfortable with who we are: to learn to sell our Selves, to our Selves, so that we can function better as part of organisations, where many Selves gather – the better they function together, the better the quality of the value created. We can educate ourselves to be better consumers that serve ourselves, not the economic machine.

Ultimately, valuation is where the border between classical and quantum thought lies, and it – the border itself – belongs in the Academic realm of the Market Sciences. We must own this border, for it is what our science is based upon, and it is where we excel, for it is what we have been doing, all along, anyway.

When we valuate, we set the direction.

In the Market Sciences, we are navigators.

Some banter follows:

The Quantum Mechanics: We the Salespeople, who make it happen!

The Valuation Slogan: “It’s up to You!”

Pretty much the Aggregate Children-Parents Negotiation?

“From Me through You, on to the Table – the Contract Stew – creating value for the Many, as operated by the Few.”

An idea, now a memory: equity has arrived.
An idea, now a memory: equity has arrived.
Because it is You.

“I’d most like the experience of speaking to Leonardo DiCaprio about the possibility that intertemporal dream-world travel might actually be completely real, and of value. Maybe Elon Musk would be interested in joining that Ring, so that I might understand how that simulation stuff makes sense to Him, and whether or not He would like to come out of it, or not, and whichever way he decides, I’d like to understand his reasoning, nonetheless. Sounds like a great Pot of Idea, maybe worth One party haha”

Liikkellepanijan liikkeiden valuaatiomarkkina huudettu – Ken perustaa? Vai meneekö yli Johtajan yksityisyydensuojan rajojen, laittaa webcamit päälle? 😀

“One of my favourite views of Nature would definitely have to be the Moon expunging itself into its Fullest Form, from the pillowy darkness of the night and nightier sky. It is a stirling romance of massive and immassive physical forces, because it could also be looked as the night letting go of a pearl: strong enough to have held something so valuable within, but even stronger in letting it go (knowing it gets to start eating the Moon’s Perfection right away again, after its Full moment of starlight & glory has passed and moved on, beginning to form the next one to be had, in about or exactly a month or so from now, whenever that is).”

“By calculating where the most probable last-place-on-Earth would be for there to be clean water at, and when this last-water event-time should most probably occur, scientists of the Earth could create a really true-to-Earth valuation map for the ultra-long term real-estate investors out there. I’d buy in to the value of that Map, and its guidance in making fiscal decisions.”

“In Tinder you’re valuating immense mass at swipe-speed. It’s good to realise that every swipe carries the weight of a potential life, and that can mean a lot of things, so preparation on motivationals – before going into the app – is important. Past that, it’s a matter of agreement between individual human beings that is completely natural. If the motivations match, so will the vibes. For safety’s sake, in the future when I myself have kids exploring such ecosystems, I’d prefer there to be a version of the app where log-in and thus ID security – including location – is maintained by a State-level official. If there were cleverness in the State Machine, then they would realise at State-level Leadership that packaging data security services through the creation of an ID object for a Citizen, that is then sold on to for use to different app providers that require a Citizen to log into their services, would be a good Natural business to get into. States should create ID objects to be sold-for-use by service providers. It is my belief that, ultimately, the State should own the market for ID creation & maintenance, and that that is its core function, when looked at purely from the Money-level. I prefer to associate highest levels of trust, required at the core function-level, to State Flags. As a money-operant, I like that sense of stability in a base of Grounded Trust that the State provides, which is what it does when it is providing ID-distribution services.”

Objects, best tools, at the end of the day
Objects: Best tools, at the end of the day
How to Modern Party: Share It Later
Lighter breathing, more beautying
I think that is fair enough to be considered as a positive way that Nature works.
Really depends on the Crowd-type One hangs out with.
It would always be my Primary Pricing Base:
how deep do I go into the debt pool, for the view
But dropping the Baby is something that scares me.
Olisiko tämä sisäsotilaallinen teko, alivoimaisuustunteet ulospäin muille projisoiden? Kun se on tehty kotimaisilla kielillä, kotimaisilla palvelimilla tarjoiltuna ja kotimaan alueelta kirjoitettuna, kunnioittaako se muiden valtioiden naamansäilytyksellisoikeudellista suvereniteettiä? Vai olisiko (vaativan) kielellisen käännöstyövaateen myötä todettava olevan niin, että ainoa tapa miten ulkomainen toimija voisi tästä loukkaantua olisi se, että Hänen olisi tarkkailtava Jensin liikkeitä ja olla todennut Hänen sisältönsä mielenkiintoiseksi, motivoiden (vaativan) kielenkäännöksellisen työn, motivaation olemassaolon todisteeksi sen samalla synnyttäen. Mikäli on osoittanut Näin Paljon työtä seuratakseen Jensin kirjoituksia niin pitäisi ulkomaisten toimijoiden viimeistään tässä vaiheessa tajuta, että tämä on Läppää ja Sen Juurta: kasvamassa keskenään
Pohjolassa: myös vitusti kaikennäkösii ongelmia, ei pelkkää hevenii.”
Building Cities, pretty awesome stuff if you’re into long-term imagination-work, which in Sales: we do.

“Vähintään Ihmisen tulisi olla nähtynä kysynnän Tekijänä. Vähintään.

Some Finnish policy (in Finnish)

“Selittelemmekö me itsellemme kehollisten impulssiemme syytä vai selitteleekö kehomme meille miksi niistä ei olisi syytä piitata? Tasapaino tuntuu olevan tärkein tekijä moraalirauhan säilyttämisessä, ja kehonhallinnallinen koulutus pitäisi järjestää Suomessa asuville ja tänne saapuville. Kansallinen joogasubventio voisi tehdä erinomaista terää, myös osana maahanmuuttajien kotoutusta: jooga on ihanan puolueeton ihmisiä yhdistävänä voimana ja tekee yhdistävää (vähintään Itseensä) työtä sekä kehon että mielen tasoilla.”

“Suomessa spesifisti, koulutustarinamme kautta nähtynä, on se vaikea sukupolvienvälinen crowding-out ongelma taloudessa meneillään, että vuosikymmenet ollaan koulutettu nuoria älykköjä mutta kun sitten tulisi aika väistyä Vanhana pois tieltä ja myöntää, että olemme itse rakentaneet (koulutuksen ja teknologian myötä) nopeammin kiihtyneet seuraajamme jotka haluavat nyt ohi, niin sitten pelottaa jäädä eläkkeelle ja vapauttaa sitä rajallista johtajuuspinta-alaresurssia nousevien sukupolvien käytölle, joilla olisi kasvupotentiaalia käytettävissään nuoremman iän myötä enemmän kuin Vanhoilla, ja ajankohtaisempi asia- ja ihmistuntemus käytössään korkeamman arvopotentiaalin tuottajiksi ja realisoijiksi. On kuin oltaisiin ladattu nuorisomme kiitotielle lentokoneeseen joka tarvitsee kolmannesta pitemmän kiitotien noustaakseen turvallisesti: ruuma täynnä tietoa mutta ei väylää minkä kautta sen arvoa työnteon myötä rahaksi voisi muuttaa. Pitää muistaa, että isompaa muutosta johtava verkostovalta ei muutu digitaalisessa silmänräpäyksessä: se ikään kuin kasvaa läpi kansallistasoisten ihmisjuurten yli ajan, tehden verkostovallasta rajallisen resurssin, monellakin eri tapaa arvioituna. Jos tämä rajallinen resurssi on elänyt liian kauan sukupolvensiirrosvastaisuuden kahlitsemana, niin liiallisen määritelmänä se on alkanut tuhota arvoa sekä hetkessä että potentiaali-demotivaation tuoman menetyksen kautta. Loppupeleissä sukupolvien välillä vallitseva kahlitsevaisuusaste on määriteltävissä vain organisaation sisällä, sitä kokevien henkilöiden toimesta. Suomen kohdalla, viime vuosikymmenten kehityksen saattamana, merkittävän koulutusaste- ja samanaikaisen talouden nousukiitokehityksen myötä voi mielestäni sanoa niin, että sukupolvien välisessä kahlitsevuusasteessa on jotain systeemisempää meneillään, tällä hetkellä.

Sukupolvienväliset allokaatiot kansan jokavuotisissa rahavirroissa – eli kuinka paljon jokavuotisesta käteisvirrasta pysähtyy minkäkin sukupolven edustajan tilille – olisi hyvä olla kohdennettuja siten, että varhais-Aikuisuuden panos-tuotto suhde olisi hetkessä arvioituna liioitellumpi: nuoremmille maksettaisiin enemmän palkkaa aikaansa vastaan kuin mikä heidän työn suora vaikutus on taloudelle, sillä sijoitusperusteluolettamalla, että tämä olisi toimenpide joka vahvistaisi heidän elintasollista asemaansa ja siten vakauttaisi elämän peruspilarit sellaisiin rakenteellisiin muotteihin jonka varassa kasvaa vakaat kodit (joka puolestaan ennaltaehkäisee tulevaisuuden kuluja, eräänlaisena kilven projisointina). Perinteiseen hitaaseen palkkanousuun, joka maaduttaa kokonaisia työelämiä turhaan paikalleen tai estää niitä alkamasta lainkaan – masentaen kustannusloukuissa eläviä ihmisiä – niin ehdottaisin itse työelämäosapuolille suunniteltavaksi sellaista järjestelmää joka toisi nopeata nousua kärkeen suoraan koulusta ulostautuessa ja siitä rauhallisesti hidastuvaa palkkakehitystahtia läpi työelämän, kuin auton kiihtyvyyskaaren muotoinen polku. Tämä nopea kiihdytys olisi velanotto nuoremmalta sukupolvelta itselleen, että raha todella ratkaisisi monen ongelman kodin sisältä ulospäin, ja vaatisi kuria aiennetun korkeamman elintason hallitsemisessa: Suomen nuoremmat sukupolvet saisivat eräällä tavalla ajateltuna tehokkaamman auton ajettavakseen, ja voimankohotusta olisi syytä kunnioittaa. Oikein työkaluin – esimerkiksi eläkerahastoja lainavakuutena Pankeille käyttäen – voisi Suomen työelämä toteuttaa nuorempien, unohdettujen sukupolvien uudelleennousemuksen. Jos heihin – koulutettuihimpiimme – sijoitetaan nyt uskon voimalla lainaa, niin heidän vastineeksi tekemän työn pitäisi kyetä maksamaan kyseiset lainat takaisin: korkoineen. Kaikki tämä olisi loppupeleissä mahdollista, mikäli Suomen Myyntivoimat ovat korkeimmalla tasollaan huippukunnossa: lisärahan tekeminen redusoituu aina korkeamman tason myyntitaitoon, voimanhallinnalliseen kykyyn pyytää suurempia numeroita. Vaikka se hieman vitsikkäämmin ajateltuna kuulostaa aika härskiltä, niin meidän tosiasiallisesti pitää laittaa nuoremmat, unohdetuksi tulevat sukupolvemme “myyntikuntoon”. Jotta saamme heidät myytyä korkeamman tason parempipalkkaisiin hommiin jossa he tuottavat korkeamman tason ainesta myytäväksi niin he ansaitsevat kaiken odottelun jälkeen etupainotteista korvausta, luottamuksen osoituksena: myös sen takia, että palkka tutkitusti lisää itseluottamusta, joka vahvistaa myyntiaineksen laatua entisestään. Mutta tässä Myyntivoimien pitää kyetä myymään Suomessa tehdyn työn arvoa: ei kyvyssään hinnoitella tehokkuustaipumustemme myötä itseämme halpapeluriksi, vaan itsekunnioituksessamme nähdä osaamisemme hyvinvointia luova arvo ja asettaa numeromme riittävän korkealle, kunnioitusasteemme mukaisesti.


Tämä on iso ajattelumuutos, talouden strategisena käännetekijänä. Myydä etupainotteisesti, henkisellä velkavivulla: itseluottamuksella myös laadun korkeammasta eikä pelkästään hinnan matalammasta arvosta tarinaa vääntäen, jonkun muun saaden siihen rahallaan uskomaan (ja tässä lopussa, hyvät Akateemikot, näemme kuinka sitä mystistä ‘arvoa’ voi olla monenlaisen jakauman välillä samanaikaisesti: korkeamman ja matalamman, isomman ja pienemmän, ja niin edelleen. Tästä moninapaisesta samanaikaisuudesta me Myyjät keksimme kaikki juttumme kuin luonnostamme, näkien kuinka asioita voi eri määrin lähestyä eri näkökulmista, siten keksien myyntiargumentteja jonkin puolesta tai sitä vastaan).”

“Olisi myös tärkeätä nähdä kuinka suomalainen työkulttuuri on näyttänyt tuloksia parantavia vaikutuksiaan etenkin ICT-alalla, niin kaukanakin kotoa kuin Lähi-Idässä ja Piilaaksossa. Osaamisen johtamisen taidolla – With the Leadership of Skill, Finland shall prevail & prosper – Suomi menee vielä pitkälle hyvinvoinnin kehityksessä tulevien sukupolvien aikana. Siitä olen varma, että matkamme on vasta alkanut, että our journey has just begun. Teen töitä sen edestä, joskus myös viikonloppuisin ja näen, kuinka hemmetisti sitä on edessä kunnes voin edes harkita eläköitymistä. Mutta vanhempia – the Older, they would be – Heitä olisi, jotka voisivat jo harkita – that could give a pinch of a thought, just a little droplet’s worth.”

“Arvonkasvatuskysymyksen ei pitäisi ikinä olla maata vai mieltä, vaan se miten tehdään molempia: oikeissa määrin? Yksi Yrittäjyyden äärisuunta on maahan pureutuminen Suomeen turvaan tutustuakseen, toinen on maailmalla lentäminen Suomen ajattelua viedäkseen. Avaruuden ajat, sitten joskus, avaavatkin sitten kolmannen ulottuvuuden talousjärjestelmään: siellä viedään, loppupeleissä, maailmaa kokonaisuutena. Sen syntyminen, avaruuden laajamittaisesti-toiminnallisen taloudellisen ulottuvuuden, vaatii vielä paljon sopimusteknisiä järjestelyjä ja käytännön toimeenpanoja. Mutta kyllä uskon ihmiskunnan sen ulottuvuuden synnyttävän, kun se näkee avaruuden käytännössä rajattoman myyntipotentiaalin.”

“Ehdotan täten, kiinnostuksen avaruutta kohtaan ylläpidettäväksi, että Lappiin rakennetaan mahdollisimman kalliilla hyper-eksklusiivinen avaruusteleskooppi matkailukohteeksi. Avaruuskokemuksen kuvanlaadun erinomaisuus-todennäköisyyden maksimoinniksi kohde pitäisi rakentaa mahdollisimman kauas Luontoon. Sinne pitäisi voida saapua korkeimman luksuksen kuljetuksella tai metsäreitin läpi moniöisesti patikoiden: ihan miten kukin oman eeppisyytensä koskaan sitten hinnoitteleekaan. Itse teleskooppi- ja yöpymiskokemus olisi korkeimman arvoluokan kokemus: hotellin palvelutaso olisi Monarkeille sopivaa, vähintään, mutta toivottavasti muunkaltaisillekin Tähdille kuten Jay Z:lle ja Beyoncélle tai Obamojen perheelle. Nautinnollisen avaruudenkatselukokemuksen jokainen yksityiskohta olisi erittäin tarkasti suunniteltu, Lapin ääriolosuhteiden kaikkien vuodenaikojen erikoisuuksien laatuvaikutannolliset yksityiskohdat suunnittelussa huomioiden, ulkomainen vieraspotentiaali aktiivisesti tiedostaen. Jännittävyystasoa laskettaisiin korkeimmalla mahdollisella laatutasolla koska ne suomalaisten avaruusprofessorien tarinat sen avaruuden suuruudesta voi olla välillä jopa hieman pelottavia: joten ruoan pitää maistua, ja sen takia tarvitaan korkeimman laatuluokan ammattikokkeja mukaan tähän toteutusoperaatioon: koska ruoalla unohtuu avaruus, ja muistuu täyttymys. Arvon kasvatus olisi varmasti taattua sillä matkojen tuotoksia ne niin sanotut diilit usein ovat: ja kun liikutetaan isoja rahoja, niin luottamusta kannattaa rakentaa isoilla rahoilla. Tälleen Kansat saavat parhaansa esille. Yksi tärkeä yksityiskohta olisi, että osana kokemusta rakennuskompleksissa olisi herätyskelloja vain varatuille teleskooppi- ja ruokailuajoille: ei mitään sänkyyn liittyvää. Täten Suomi viestisi kauniin objektiivisesti, että Suomessa: nouskohon, Ken haluaa ja laskeutukoot Siihen kun tahtoo.

“Sitten – heti perään – haluaisin, että vastaavan visualiikan laatutason omaavia keskuksia voisi rakentaa kolme enemmän: jokainen omana arkkitehtonisena taideteoksenaan, aina siis riittävän kauas Luontoon, ettei visualiikan laatutaso kärsi. Jokainen avaruuskatselukeskus olisi astetta matalampi laatutasossa matkailukohteena, Prima Donnasta alaspäin verraten, ja se perusastetason keskus olisi opetuslaitoksen omistuksessa, varmistaakseen sen, että jokainen suomalaista koulua käyvä lapsi näkisi vähintään kerran alakouluikäisenä avaruuteen (eli jos sää pilaa yhden matkan, järjestetään toinen: aina). Sitten olisi myös yksi salainen keskus joka olisi Akatemian yksityisessä käytössä ja omistuksessa, tutkimusta ja hallinnollista yksityisyyttä varten. Täten ennustan rakennusalalle valtavaa buumia lähivuosille tai vuosikymmenille – todennäköisesti vuosikymmenille, sillä en usko, että valtiolta ihan hetkessä näitä masseja heruu: mutta askel kerrallaan. Hyvää myyden, hyvää tulossa.”

“Aalto-yliopisto on Rauhanajan Suomen merkittävin pelinavaus globaalilla kartalla. Sen tulevaisuuden kyky synnyttää Markkinatieteiden huippuosaajia, jotka ovat yhteiskielikykyisiä taiteiden sekä tieteiden ajattelusuuntien kanssa, nostaa Suomen rahanteollista potentiaalia merkittävästi. Loppupeleissä näistä ajattelutavoista koostuva ihmisymmärrystaito on juuri se voima mitä nykypäivässä markkinoilla tarvitaan.

Exemplar use of Time Perception: “Finland can think as a sovereign, for that is what we are. I do not consider Finland as part of a warring construct of history between East and West, which destroys significant amounts of potential value that is available to be had for the benefit of all; value that can begin to be created through the construction of the proper international contracts and the subsequent intergenerational deployment of the required operative skill practiced at the highest levels of responsibility and remuneration. I paid attention in geography class, I paid attention in history class. I love both subjects deeply: they form the base of understanding the Market Sciences, which is what I’m all about. Finland is North: Far North, to be precise. The People that live here came from all over the place and have spent the past 11,000 years negotiating with Frost itself. We can carry our own weight. We don’t need Others to scare us – Nature does that for us all on its own.”

About Time

Welcome to the Academic School of Sales

Know Your Relativities, Priors-to-Äction

Some of my finest moments in lecture: to be had below.

At the end of the day, the relationship – the understanding of the Relativity, whatever it whenever is built by and wherever and by Whomever it is being carried – is defined by the quantity and quality of invested time and money into the continued formation of the Relativity, as had in the experience of the moment, by all involved: where the decision of value, is made, creating the reason for the Relativity to be had, in the First Place.

“What truly trickles down across Age and Wealth is behaviour, as People will generally strive – on some level, at least – to follow the example of the Money, because that’s just the best way to gain the trust needed to have it off them who already have it, isn’t it?”

“When People are kept living on the margin, as the outcome of the infinite regress of policy based purely on cost reduction, then it is no surprise that there will be positive mass reactions to less costs – less taxes, for example, or a fear of debt – that affirm the predisposed sentiments of those setting policies, creating a false sense of security. The People cannot imagine the creation of more money, they cannot understand the proposal of taking out a €500 billion loan on to the National balance sheet, because the magnitude of the system and their capacity to have an understanding of debt via practice goes far beyond their comprehension. Most Everyday Citizens know how to earn a wage and save, for that is what being a worker is in living the free life, which is what the immense majority of people are. The fiscal environment that Leaders live in is vastly different, so they need to really work at remembering what Everyday Life is all about. But so, in considering the History of Scarcity that results in the cost-reductive mindset of yore – not the continued investment mentality of fore – then we can see that when systemic fiscal pressure increases to a point where saving isn’t possible anymore for the worker and cash flow risks going into the negative, then the fists of revolution are set for flight, and then the policy-setting class can simply wave a finger of no-no at them and take the moral high ground. Effectively, based on the thinking of Old Economics that drives us into this margin of constant fear, we self-create the reproductive loop of civil disorder and war, especially now that we’re hitting hard barriers on technological development as considered from the perspective of increasing human efficiency: the next step is robotisation, which reduces the human to zero. So, it’s literally the absolute end of the line for a train of thought based on getting more for less out of a human being, and what we need now is a science that actually studies the creation of well-being from its objective starting points, and that is what the foundation of the Market Sciences is all about: to bring a more wholesome, operative view to the economic machine, from the bottom-up, to its research and teaching for the generations to come. To give us the tools to build some structure into it fitting for the quality-requirements of the modern age. It’s all in the math, and which direction it pushes our societies in: the constant whip of increasing pressure, or the attempt to build something more sustainable, more living, based on constant investments into the future instead of an intense holding-onto of the past. All these things said: I’m not projecting hatred or blame in any direction, I’m just observing what’s going on and why History was as it was – we were in Nature, it was scarce by definition! Looking forward, for my part, I see the pressurized economy of History as being a completely logical part of societal evolution, in bringing humans to where we are now from the monkeys we were in the past, in that the infinite reduction of costs brought us the lightspeed-world of the Internet and the Smartphone, like the birth of diamonds under pressure. I mean – obviously this is where Nature would push us, in getting ourselves out of its womb. It is only with these tools of infinitely fast communication that we’ve been able to accelerate ourselves through the technological singularity, which I believe the past decade or so has been all about – the final step out of living directly within Nature into a time where I can imagine a global CEO working from Home thanks to the quality of the tools available. It’s just that we’re only beginning to realise that the singularity-surpassing technology isn’t the technology we hold in our hand – it is us ourselves as well, using it, communicating at light-speed, turning into a higher-evolved version of human being. The whole package we’re being born into creates the singularity and the coming out of it. Seeing these things, in my opinion, now we just need to bring modern society in for a smooth landing from past to future, help those left behind catch up, and we’re practically in “relative Heaven” compared to the technology-free “relative Hell” of yore, where so many things were so much worse than they are now. Where there was a lot more fear, for lack of medicines, of content, of love – the lack of so many things, because we lived in scarcity: Scar City – where we the martyrs infinitely lick their wounds! But we’re not there yet, out of Scar City, in the Abundant Age of the Future, where our wounds of growth have healed and a new age of human life starts: not until the structures of the economy are rebuilt to make the lash of the whip less heavy for the many people. There will still be some whip, obviously, for it is dumb to try and imagine a work-free world in my opinion, since nothing has any earned value, which is where the oomph of love comes from, at least for People like myself: the fore-running racers, the constant developers who live off of the energy of allowing others to do less, who enjoy the enjoyment of others as reward for their work: as the source of its meaning. However, I believe – I know – that it is the combination of actually beginning to study and affirm our understandings of the Natural nature of money and what we can do with it, given modern technology, that will start that revolution into a completely new level of human existence that we couldn’t even have imagined until quite recently – we didn’t have the technology! I see it as a given that this is the path we will take, as long as we the Quantum Thinkers keep working day-in, day-out, given that the path we see is that of least resistance that energy naturally tends to follow – like a lightning bolt – and I believe in the invisible winds of the forces of Physics, the study of which I was essentially brought up around throughout my life. Finding the Physics in the Money, by way of the Quantum, is the most natural closing of the loop of growing into adulthood for myself, and I’m really excited about times to come where we get to start teaching this stuff to everyone: where Money isn’t seen as this horrid whip-force of the past, but Nature’s creative tool of the peace of the future.”

“What I’m essentially saying is that, when considering the formation of the informational attitude of the world as it stands, then we must realise the significant danger of The School missing the A.S.S., which we must remember feeds working life with what should be considered as knowledge. If the A.S.S. is not maintained well, Academia might feed the working world some real, unfiltered and self-serving crap, such as some of the Old Economics that borders on religion (because the economists themselves ardently abide by their own rules of thought, and then propagate them further by guiding policy at the highest levels). I believe the A.S.S. should serve all of Academia, for sales skills are truly what maintain the credibility of the Institution, as part of society.”

“Truly, the key thing to notice is that what makes the Market Sciences an actual science  is the existence of the A.S.S., because it is only through the testing of a market hypothesis, with the stated intent of value creation, as objectively proven (or not) by financial receipt, that we can obtain absolute justification for our scientific being through the maintenance of what is most important in Academia: the scientific method and its requirement for falsifiability. Because – I promise you this – when trying to sell something in the actual markets of reality, then because in the laboratory of Nature you do not control your test subjects in any way whatsoever (you can only control what you present to them: yourself), your hypothesis will mostly be proven false and, even if that is the part of sales that sucks the hardest of nuts, then at least the integrity of science was preserved. Right now a lot of Economics rests on unfalsifiable assumptions, and that simply isn’t sustainable in any way. All I have to do is walk out into politics, sell an opposite world-view or introduce a basic income and many economic truths of the past simply disappear, because I’ve sold the turning of the tide to the People. We must have the A.S.S. as the core part of the Market Sciences, going forward, because it is the ultimate measuring device that we fundamentally need, for without it there would be no market to study. In our directly human-facing realm of Academia we should also be orienting ourselves around the question ‘is this what the People want?’ because our Institutional power in guiding the way humankind thinks is significant: again, we need the A.S.S. to accomplish this. If we are living in a mindset of just ‘this is what the people need to think’ then our science is on a dangerous course, because that is not the scientific way of thought – that is something else. “

“Sales research: the measurement of what time it is, as in ‘what’re people buyin’ and who’s sellin’ it?'”

Post-truth, we are all subjective to it, with the meanings that we whenever give it.

“At this body-busting kegger last weekend my friends taught me (thanks, Guys) that time is the ultimate commodity, and then I agreed. If you are there to realise it, then you already have it, which makes it freer than free, since you don’t even have to go anywhere to pick it up, meaning it literally comes with zero cost attached, practically making it of infinite value: thus, the ultimate commodity. Now that I think about it, I really love infinite value: the ultimate commodity, that’s always there.”

“Ultimately, Market Power would be condensed into getting You to come to Me, instead of Me running to You. As Market Practitioners, that is always the truest definition of The Win.”

Trust is Deep Value: Built On Time, Sourced From Promises (Promises are Surface Value, built by hope and necessity in the moment); A relationship is Deep Valued by commitment (to terms made, acceptances of risk involved, outcomes created)

What time is it, One may ask? 
Well, at all times, it’s meat time. 
Because it is in the meat 
within which I am, 
in every now 
that I shall partake in,
for that is ultimately
what being alive,
at its core,
is.

Kultatimanttii.


“When you’re born, in that instant there is only future. After that, you begin to have an accumulating past and, at some point, you turn over and learn to look at your past in various ways. It’s like the data catches up to you by its nature of gathering mass as time goes along, making it harder to leave unnoticed. Learning to analyze the complexity of life’s enfolded and unfolding patterns simultaneously increases our potential to build new patterns into the future, because we’ll be creating the skills to see gaps that we are then able to perceive as opportunity, based on the skills we learn in valuation. First skill learned in valuation class? I value emojis in my whatsapp-chats, so let me see the love: Woman. Second skill learned? Think about the value Medical Doctors place on the moment they observe for themselves that the patient they are treating is feeling better because of the help they are providing, and think about the scale of the range of emotions within which that moment can occur: anything from a life-or-death emergency to an everyday blood sample.”

Water really speaks to me. It has the power to move me towards itself and make me consume it. Water clearly knows how to negotiate with the meat. To truly feel at home, you need to be comfortable within your own body. Water is a good way to start connecting with it. Always buy quality-secured water. Easiest way to securely buy water? Taxes: so that everyone gets it at the best price.

“When you sit somewhere behind the wheel of the immense vehicle that is a flag representing a Nation flying around the Sun then you suddenly think to yourself ‘shit this is where you really notice the impacts of your own behaviour on others – I really wanna know what I’m doing’ and then that becomes the moment where you wake up.”

“Paljon puhuttu myyjän taito on ihmisen kuuntelu, ja tottahan se on: pitää kuunnella ihmisiä jotta voi tietää mitä heille myydä. Ja nyt sattui sitten niin, että kaiken paskanjauhannan läpi havaitsin: jonkun pitää myydä myyntiä, ja sen lupasin naiselleni tehdä, rahanmetsästysreissuillani ollessa.”

“Mitä tärkeintä myynnissä on tietää oikeat mittarit, aivan kuten lentokoneen kapteenille tai F1-kuskille, sillä mittaristosta löytää myös suorituskyvyn rajat, jotka on syytä ymmärtää ja joita on syytä noudattaa. On hyvä tietää, mikä on tärkein palaute. Esimerkiksi itselleni ei ole sen tärkeämpää palautetta kun kuulla naiselta kotona, että hänellä on kanssani turvallinen olo: mielellään kokonaisturvallinen. Eli sen lisäksi että luonnostaan vauhdikas operatiivinen moodini on käytöksellisesti hyväksyttävällä tasolla, luoden turvallisen olon hetkessä, niin kokonaisturvallisessa olotilassa myös ajassa laajemmin esiintyvät asiat kuten tulovarmuus ja kasvatuskyky tuntuvat olevan kohdillaan, luoden naiselle kokonaisturvallisen olotilan. Palkinnot kokonaisturvallisuudesta ovat taattuja! Kokonaisturvallisuuskin tarvitsee mittarinsa tullakseen havaituksi. On siis syytä muistaa, että ihmisten välisten mittareiden luonti vaatii luonnostaan aina aikaa, sillä vain ajan kanssa kyetään muodostamaan ymmärrystä mittareiden tilannearviointiperusteista – mitä ne ovat, miten ne muodostuvat, miksi ne ovat tärkeitä – ja tämän ymmärryksen myötä muodostuu luottamusta niiden asettamien rajojen ylivoimaisuuteen ohitse oman harkintakykymme hetkessä, jolloin saattaisimme muuten taipua vauhdin huumalle. Rajat siis vahvistavat meitä, eivätkä suinkaan heikennä, sillä rajat muodostavat mahdollisuuden luoda mittareita joita seuraamalla voimme tietää onnistuvamme sen sijaan, että elämme pelkkien uskojemme varassa. Loppukaneetiksi todettakoon, että mielestäni on merkittävästi parempi tietää menneet ja uskoa tuleviin: se on oma tapani luottaa kokonaisturvallisuuden tunteeseeni.”

Päätöksenteon Voima, Herra Kirjuri
Elämänlaskentaa, tilastoilla trallallaa!

“I don’t like to talk about Death – such a nasty subject, isn’t it? – but it is important in a number of ways. First of all, it gives the time we have value by creating its inherent scarcity. I also think it is wise to note that Death is by the definition of its opposite also the Life Machine, in that its being affirms the being of its opposite. It’s smart to see why it is there.”

Lawyers & Salespeople: it’s what we do.

Objectivity at its hardest core: where objects are created.
Game Practice, my kind of GP. Always remember the SG-split diagram: there are those of you Leaders who do the math in the Sky mostly gathered in the Cities (analyse the data of society, guide the creation of the strategies), and then there are those of us Leaders on the Ground mostly gathered in the Suburbs, that speak of the results of the math to the masses and run the strategies.
(definition of LL-parity)

“On an awesome boat last summer someone I now know exists said “we need philosophers in politics, so then I was like ‘OK – I dig that. Partying with massive power attached – the challenge of maximum orthodoxy and conscience! I’m down for that.'”

For purposes of ensuring world safety: the Finance Folk should really speak with the Philosopher People on a regular basis. I guess it just makes sense, once more, to start developing a new language to catch up on the pace of the already-existent times being investigated, a language that combines two very significant forces to create a forward-projecting force that aims to define better living-outcomes for all involved in creating it. Getting these numbers-and-words driven thought-racing folk together, Bankers and Philosophers, clearly require that we begin investing into the research & development of “Quantum Speak: the Language of Potentially Perfect Action, available to be had through the continued investigations into the design of and of the Markets – a Story of the Continued Evolution of Money, looked at from a whole bunch of perspectives” (not the greatest name for a book, but we can work on it, the main point is that it catches the core thought of everything quantum – that of valuation and its inherent subjectivity: what makes ourselves, our Selves).

Peg a mindblock in the past and you pressurize the body into motion with thought-lag, fling a mindscope into the future and you'll depressureize the body into flight. Staying in sync with the moment should never be forgotten.
Peg a mindblock in the past and you pressurize the body into motion with thought-lag, fling a mindscope into the future and you’ll depressureize the body into flight. Staying in sync with the moment should never be forgotten.

(Money, Politics): the language of respect for the individual and collective, for without them, they aren’t

Sales: the process of tossing around word-packaged fiscal masses entangled with various emotional and motivational charms

Ultimately speaking, the Animals & Planet are the source of the money, for that is where the Meat & Other Products grow, live and die for our bodies and souls to be fulfilled with their culinary (and might I add body-nutritional) value. So: we should look after the Meat, that lives on the Planet, and thus requires it, and for my part – at least – I’m going to be One of Those Many who will gladly pay more to keep eating Meat, whilst of course agreeing that quality (both ethical & product-wise) must never be risked. That is why I would also start the implementation of Basic Income to Citizens via Farmers and Teachers, of all sorts, so that they can focus on creating the Operating Instructions that keep said levels of quality growing to perpetuity, building the base of the financial system, as a whole. I think Academia as a whole should be a part of said Price-Setting Implementation Project, as mediated with the United Nations for legal implementation (of said Operating Instructions).