How I think of Quantum Economics

Second - How it is
You define what the limits of abundance mean: where do you enter the Land of Want from the Cave of Need? The difference in how to study the different areas of being is presented above. As a whole (both sides together), the Market Sciences, ultimately, study the natural definition of the boundary: they study humanity through the numbers and other knowledge of the economy. Just as they should – for everybody’s safety, to keep society running, so we know how to keep dividing the resources that naturally flow through the economy.
A larger-scale example
The natural flow of resources, compressed into contracts, through society
Cure, Theory-class, Primary usage target: Tinder veterans
The Tools you use working between the Classical and the Quantum

Quantum Economics is, thought of at an ultimate point, the art & science of valuing yourself: where do you set the defined boundaries of abundance? How much (“how much” is also the meaning of quantum) do you want after defining the limits of need?

Science has been on a materialistic journey for several centuries, where the main principles of scientific inquiry have become etched into stone. Scientists follow the scientific method, and rightly so, as they make predictions about the world around them and test against them.

We have learned so much, but are only beginning to shift from focusing on the understanding of the material world outside of us to the immaterial world that lives within us. Entrepreneurs are some really practical scientists in the immaterial world, seeking the essence of the current nature of humanity – they have a hypothesis about a lack in the world, create a supply to fulfill the demand caused by the lack, and prove their lack-hypothesis by bringing in the money by selling the idea of the supply to the people and getting some of them to agree that it is a lack worth giving money for. Nature takes care of the disproving – if there is no market, the supply dies off and the entrepreneur starts afresh.

There is no better, objective tool for science to turn to in understanding the immaterial world within us than money, since money also allows us to understand the pressures brought by time. Indeed, from a business perspective, money and time are the two fundamental tools that we have in life to create everything else that we need. As an entrepreneur is battling to prove their hypothesis right (business is thus sort of like a reverse science, as normally a scientist does their best to disprove their hypothesis, whereas an entrepreneur goes the other way), time places pressure on them – they’ll run out of money at some point, if the cash isn’t flowing in when the runway ends.

Quantum Economics – the new science of money – takes an objective look at where humanity stands. What we buy determines who we are, and entrepreneurs are right in the heat of it all – projecting the experiments into the market and investigating the results (and reaping the results of their proven success).

Creating the value of money

But we are all little entrepreneurs. As market participants in the economic world around us, we are like little scientists with ourselves. We make predictions about what we would like and test our presumptions about ourselves by making purchases and rating the outcome. We can assume outcomes on certain staple products and services within our lives, but there are always new things to try out. Like science, the economy never truly stops, because curiosity will keep driving us forward to try new things. There are always new generations of people that keep curiosity fresh at all times, since old things by old people – like Ferraris and Champagne – will be new things for new people.

Money powers our ability to test our presumptions about ourselves. Money is an empowering agent that always comes with two sides to its coin – the possibility for success or failure. Every transaction comes with the potential path for both outcomes, or the common ”somewhere in between” outcome, which suits many an eaten dish. The pure successes and the pure failures are, thankfully, rarities that often continue to elude us, so that we keep seeking and finding new adventures that power the economy with the fuel of curiosity. The key thing to note is that money doesn’t judge – money is purely objective. The people the money flows through make the judgement calls. Money – objective. People – subjective.

Money rarely offers paths to pure and simple perfection, but the value of money is born in that – past being the basic objective tool that provides for our necessities in a market-oriented world – it allows us to experiment and enjoy the uncertainty of trials. Without money, we’d live in a world of pure political power, where human relations and social networks – dark mafias – control everything. Or then we’d live in some kumbaya-tribe like some of the Native Americans. Who knows.

The point is that money (and a receipt of its transfer, the beginning of all the administrative work) is hard, proven trust between market participants (proven as in the currency is trusted for use as its value is relatively stable). Without money, trust is always soft – spoken promises between people, spiritual IOU’s (which work at a very familial level – maximum 150 people), the value of which can change at a whim. I love the money for its material objectivity – much easier to keep track of hard objectivity than the subjective promises of yore.

Ain't no thang.
Ain’t no thang.


The Quantum Stuff

Let’s recap what I say often: ultimately, all the quantum stuff you read about is all about the concepts of simultaneity and uncertainty. So – in business – life’s paradoxes and ultimate realities, made real by shifts in preferences, caused by the fluid nature of self and intergenerational reality. Above I wrote: “there are always new generations of people that keep curiosity fresh at all times, since old things by old people – like Ferraris and Champagne – will be new things for new people.” Simultaneously something can be old and new, it’s popularity will be uncertain amongst new customer groups, it’s longetivity uncertain amongst old customer groups.

Quantum awesomeness – life’s magic that let’s us all keep building ourselves. The market provides us with variance to play with, powered by The Quantum Mechanics (an awesome science-hero name for entrepreneurs).

Anyway. Quantum Economics is an emergent field of thought that has been around since the 1970s, when a Pakistani mathematician named Asghar Qadir argued that the language of quantum mechanics is the best mathematical framework for discussing consumer behaviour in uncertain choice points. More recently, Canadian mathematician David Orrell has become the leading name in the field and has a new book, Quantum Economics: the New Science of Money being released later in 2018.

Orrell focuses on the notion that money has dualistic properties, meaning that it has more than one nature due to the objective notion of number and the subjective notion of value. If a chocolate bar is priced at €1, then the objective side of the money will be the same for all market participants, but the subjective side depends on how much we each enjoy the chocolate, relative to our own considerations of what is a big and small number – something dependent on personal factors such as income. The numbers of money are no honest indicator of its value. As we can see with this little chocolate bar example, money is an inherently complex thing when we climb past its simple €1 facade.

I see the dualistic properties in another way, alongside the view presented above. There are many dualisms of money, just take two opposites such as old people and young people and start talking about how their relationship with money differs. There is no ultimate right answer, just an infinite amount of views on the nature of humanity, which is what salespeople deal with. The objective/subjective dualism, the relationship to number – Orrell’s Base presented above – is the most important starting point to the dualism of money as it also gives spirit to math – which is really important because purity can get really boring, and mathematicians have been trying to stay perfectly pure for so very long.

Again.. anyway (quantum thought really makes you jump around!): when it comes to the dualism of risk (My Base), I see money as a risk-minimizer when it comes to using it as a tool to acquire life necessities such as food and water and housing. There is little inherent risk with these costs (though I guess domestic accidents are always a risk), since they are needed for human life to sustain itself. If you have money and are spending it purely on staying alive, then using money is objective and practically riskless. When considering the riskless use of money, it is good to remember that money in itself is a step away from much riskier alternative means of ensuring sustenance: the alternative to having money is first barter, and then going hunter-mode – much riskier alternatives! Thanks, money, for keeping us safe from nature!

If you indulge past bare life necessities, however, then money becomes subjective and risky. First of all – there is always the potential for addiction. In the spirit of experiment, a one-time trial might turn into a years-long way of life, as it did for me and my skydiving hobby. A weekend costing a few hundred euros turned into years and tens of thousands of euros. The risk is that, having stopped skydiving, I could have written down the time spent as wasted – from a purely financial perspective – since it was unnecessary cost past life essentials.

But of course what I lost in cash I gained in memory and joy of time spent. All of the outcomes were uncertain prior to the data brought by my purchasing behaviour, which was in a repeating loop of asking myself ”Do I still enjoy this?” after every weekend at the dropzone. As long as the answer was yes, I knew I would come back.

I had to invest money and practice my hobby to get data on my enjoyment levels – nothing is preordained when it comes to experience. Money is needed to get results in an uncertain environment. Had I made a life-long commitment to the sport – taken religious levels of debt in time (to live and breathe the sport) – I could have moved skydiving into a “life essentials” category and left uncertainty in the past. In many ways, this is why sales organizations seek loyal customers – their emotional attachment to using their money in a specific way becomes a certainty, ensuring a steady stream of revenue for the organizations.

Dualistic money does not, thus, mean that money is something specific in one instance and something else in another. Dualism simply sets a framework for identifying a space of reasoning in the moment, that allows for the changing of our emotional states. Across time, value is fluid in how it is defined, because our identities as who we are shift with the course of history. You can set any framework you want for the consideration of dualism. Money – because of its inherently objective nature – can always be used to tell a story of opposites.

All the quantum stuff that you read about – the word quantum being a precursor added to all types of research fields currently, from biology to cognition to finance – essentially boils down to the notions of simultaneity and uncertainty. In quantum physics, simultaneity is the superimposition of two states at once within a particle – something being two things at once. Uncertainty, meanwhile, comes from the inability of physicists to decipher the speed & location of a particle at the same time, something discovered by a German physicist called Heisenberg a century ago.

There are plenty of metaphors available to jump from physics to money. Just take some basic physics knowledge – such as mass being a property of matter – and start changing words into an economic setting. For example, a physicist might consider mass as potential value that is attached to matter carrying it – the money. A €100 price tag is the matter at hand when considering whether or not to experience the mass of the new clothing that lies behind it. How much mass (value) is there in this new item I just bought? Depends on who I am, which depends on who I associate with.

Simultaneity is essentially the same as money having dualistic properties – such as being able to use money for life essentials and hedonistic rituals, which many will likely describe as life essentials in and of themselves. Uncertainty is, for example, not being able to know how you will rate a purchase until after you have made it. Quantum logic, which incorporates these principles of simultaneity and uncertainty, is an immensely useful toolkit for working in economic areas of thought.

To close

There are likely more metaphors combining money with simultaneity and uncertainty. All of the points made about them are, at the end of the day, relatively obvious. Who would question the different natures of money or the uncertainty of a purchase? No one.

Why is this important, then, if the quantum science of money is all about making relatively obvious points? Well, we must remember that all discoveries in science end up being seen as obvious – because they have been learned after discovery (showing how time is an economic tool making learning possible, making the equity of having skills possible) – but they are not initially so. The complexities of seemingly simple matters are capable of surprising even the most hardened of thinkers, and all things quantum are deep in the center of this truth: nothing is as obvious as it first seems, until you get it, learn it, and make it obvious by teaching it to others. Even obviousness fades, over time, unless we practice our obviousness muscles in our minds.

What makes money so special as a research area is that there is practically no one on the planet who isn’t capable of giving a first-hand account of an experience with money. It is a human force built to power and improve our state of living over time. Every transaction by every individual who has been pleased with the outcome of the transaction is proof of this.

The more and more we start to think about the nature of money – its philosophy – the deeper and the better we might begin to understand the deepest workings of the global economy: ourselves as market participants. The funny thing is that the most objective thing – money – is the best path into understanding the most subjective thing – humans. Indeed, it is the money that flows through us, but it is we who control that flow with our free purchasing power. The more we understand the tools that we work with in life, the better we can become at controlling them.

Remember – the money don’t judge. People do.

For me, it is clear to see that the monetary environment that we live in today will come to be seen as archaic in only a matter of decades, and we will all be talking about how silly it all was with the economy back in the day.

Understanding what the flow consists of – what is money – is sure to be the beginning of a new academic renaissance. I personally have no doubt that Quantum Economics and all other market-related quantum sciences will be front-and-center in the decades to come as we shift from a world of old fiscal truths to a world of new fiscally-powered opportunities. If I get to choose, I’d call all market-based quantum sciences the Market Sciences.

What is money?

Jump forward in time: Read this new post first.

___

Traditionally, the answer to this question is “a means of transaction” which then poses the question “what is a transaction?” In this piece, I broaden the consideration of money and join the means and the transaction together, through all the potential emotions behind them as they come together, to give a broader, fuller description of the essence of money. This text is supplemented by my next post on Quantum Economics.

A simple start

In its simplest form of thought, as a concept, money is a solution to the problem of needing to transform equity from one form into another. Money is the base form of all equity, since everything can be reduced down to it through a liquidation process (where it is accepted that equity can have zero, even negative value if holding the equity comes with legally-binding debts). If being molten down into magma is liquidation into money, then spewing out of a volcano and turning into rock is re-emergence into equity. Money allows rock to go back and forth, if rock is equity.

In practice, seen as something that is real when looking out the window – instead of just as a concept – money is representative of all current and past technology invented and sold to solve a problem. Everything that is owned – out there – is money, because it can be reduced down to it.

Money, as a whole sum of all the money within our societal system, is technically owned by us all, since money exists because of our society, and society exists because of us. Since the money is dependent on a system that relies upon us, we essentially always – ultimately – own the money, since we make it possible. In my view, then, we accept that there must be motivation for those carrying money (all of us) to make more money (all of us), since that is the fuel that keeps society fresh as we live in step with the pace of nature. Without more money, there is no food – the value of money is constantly created in naturally circulating transactions.

Money for all, money for the individual

We all own the money as a whole, and we all create its value by using it year-in, year-out. Money is water and food for all of us, but what it is beyond that is a different matter. We all have a different relationship with money, and the multiplicity of viewpoints on relationships in general shows that we can’t entertain the idea any longer that everyone – past the need to fund basic essentials – has a similar relationship with money.

How the money is distributed should be thought of from the perspective of “how can the money serve this individual?” Since all individuals have an ownership stake in the financial system, by nature, then the money should, by default, be tuned to serving the complexity of the individual. I believe the design of how money is supplied into the societal system, across different types of demand for it, can be revamped significantly, by working on the banking sector at ground level (where citizens live, not in the skies of the leadership system) and making sure some fundamental funding operations maintaining fundamental markets are working well in society. These are stories for other times that will surely emerge in politics during the next decade as the world continues to clamber out of the economic messes of the past.

Now – saying that we all own the money is just a principal starting point for understanding that, when it comes to the very existence of money, we are all dependent on each other. Without money or other people, our currency would be our capacity to fend for ourselves out in the wilderness (even out in nature, therefore, there is money – “Staying Alive Skills”). However, our systemic dependence on each other to live in a world with money (instead of world embroiled in a battle between wilderness skills) does not mean that money should be distributed equally to all citizens – this is an absurd notion that is impossible to lay out into practice, because the subjective notion of value makes it impossible to create a perfectly fair split across immense amounts of market participants. Just imagine a pile of toys and a bunch of kids – the toys are distributed – and immediately begins the battle of kid versus other kid over who gets what. You would also have to write off all historically created value in global balance sheets – value that entrepreneurs of the past have created and hold the ownership rights to – and I just don’t think that that would be a very good or moral thing to do.

I am super, super, super thankful for the work that previous generations have done in allowing me to live as we do in modern day Finland. SUPER thankful. That is why I love ownership rights, and want to work so that others can love them, as well.

To work in societal practice, money requires a society built on ownership rights, making it possible to split control of money across people. Optimally the split is made based on who is the best at controlling the money – a powerful force that impacts everyone – and the definition of who is best comes down to the actions taken in the markets. Winners will win. Others will follow them. The job of the state is to ensure that the actions taken in the markets do not cause negative externalities that harm the life efficacy of citizens. Having the most money because you bully everyone else is not clean money. Thanks – State – for keeping the bullies out.

Ultimately, there will be a relatively narrow spectrum of winners and a broad spectrum of everyone else (winners only as in who has the most money – I take no opinion on whether or not the people holding the most money are real winners, as in good people), but the separation is needed for the economic system to operate based on natural demand and supply present amongst market participants. If we didn’t have natural demand and supply – which allows for victory of new entrepreneurs and the loss of incumbents – we would have a designed economy. We would be living in history, because history is what created what we have. Free markets allow us to constantly be on the move towards a better future, but only if market regulation and oversight functions well. A key component of the definition of well in this case must also take into account, however, those citizens who are happy with where they are. The money should never be forceful in moving people forward, unless their stoppage is a health risk to others (as in all issues related to climate change – a pretty silly thing for us to not be solving because of financial arguments, given that there won’t be much need for money on a planet that can’t sustain modern life).

All of this can be condensed into the Primary Law of Money. Splitting the coin creates the energy of potential interest  (also known as curiosity, an important base emotion driving the economy) in each others problems and solutions, just like splitting the atom does stuff that moves things forward. Ultimately, the separation of leaders and followers – accepting reality as it is and will be, understanding that there are current leaders and then there are future ones – is what allows us to deeply understand what fundamentally drives the economy forward. The more that leaders and followers understand each other – the better the match between demand and supply – the more stable a society we will have.

Ultimately, entrepreneurs – when founding a new organization of any sort – are who create the money. They create something new that is owned, they become the financial leader by way of their ownership rights, and then they get to work in seeing how well they understand their followers – all in the name of seeing whether or not they get to stay in front or not. Staying out front is never to be thought of as a historical privilege, at least not if we want to truly say we live in a market-oriented economy. The joys of leadership come with the debt brought by the (potentially immensely stressful) emotional burdens of constant renewal.

Primary Law of Money
Splitting the coin unleashes the energy of potential interest (curiosity) in each others problems and solutions, just like splitting the atom does stuff that gives us power.


Money is like a natural technology

Money is like a force of nature, a multidirectional flame flying around in the marketplace of vendors looking to stay warm. I’d say the primary purpose of the money is to keep everyone warm. With money, an organisation is alive, without it it is dead: the life flows where the money goes, so it pays to understand the money and how it moves. What are the emotions driving it?

Money is the lifeblood of actual life. In modern society, no money means no home and no food. Since money is the lifeblood of actual life, it deserves to be distributed amongst the people as straightforwardly as possible – that being said: not blindly, and never without strings attached. That being said, access-to-capital is the primary measure of a civil society in the modern age. Money is meant to keep everyone warm on all levels.


Money in practice is emotions coming together

Behind every financial transaction, where money gains value from being used, there lies a set of emotions – those of basic or special life necessity, such as hunger or the need for something more – attached to each transaction participant as to why they are participating in the deal. Money brings transactions together with the aggregate emotional power of all involved participants – some tipping point of interaction is reached at some point in a marketing process, setting off a cascade of positive emotional events that lead to the creation of a transaction.

I’d say the emotion of proven trust is primarily emergent from a transaction (the most objective feature shared by all transacting parties – trust in each other and whatever is being transacted), closed into being by signature on paper. A contract is like the end of a story of how the money came together – how the formation of trust happened between the money, its users, and all the variant connections between them. What then grows out of that trust is another matter – the next story of the money starts as the previous story is closed.

In transaction, money forms value for all involved: those on the buy-side of a transaction gain the object of the transaction as definition of the value of their money (money now belonging to the sell-side), and those on the sell-side of a transaction gain the money from the buy-side, which turns into free potential value for future transactional needs. The buy-side, in turn, has limited potential value for future transactional needs: it has less money as free potential value for future transactional needs, and more of the object that it brought into its equity in the previous purchase.

Thus, for the emotional books to remain balanced – as they always are in the economy, in one way or another – the object, the product or service being acquired in a transaction, must carry some positive value-bringing phenomenon: it carries meaning. If an object didn’t carry meaning in the moment of the transaction, all that the buyer would be doing is limiting their equity from the free potential value of cash into the less liquid object. Thought of from a purely financial-flowing perspective, transactions would never make sense.

So – for the emotional books to remain balanced – for transactions to make sense – meaning is acquired in the moment of a transaction. Meaning is a counterweight for the limitation of liquidity within an equity portfolio. Money in and of itself is objective, but how it is used past bare life essentials is, for the most part, relatively subjective. Meaning allows for the discussion of rationale for demand, and it comes as a natural component of money itself.

Whatever constitutes meaning is a matter for all market participants to think through individually as citizens, in every transaction. As long as the human rights of every citizen acting in the marketplace is respected, then people and the societies representing them should be free to trade, in my view. Transactions give birth to meaning and, if that is a good thing, then I fundamentally see the economy as a giant engine of good vibes across the planet. I believe it can sing a lot better, however, since many parts of the supply chain are dirty.

To close

In my opinion, the responsibility of the state is to watch over a well-maintained but freely acting market. This is just my view, but that arms-length role seems to be being questioned right now by an older generation in power, getting in fingers-deep in micromanagement, making decisions too quickly.

It is interesting to follow how the intercontinental community of superpowers begins to come together following the tumultuous times of today. I think that thinking about the money, and how it behaves, will play a big part in the world coming together to more peaceful solutions and ways of guiding it further.

I believe that a deeper investigation is warranted into how emotions drive money, and how this power should be distributed most reliably across a society over time, so that the capacity for life-long fiscal stability becomes as broadly available, as possible. What types of demand for money across lifetimes exist? What should be made available?

Interpreting communication

Interpreting communication is always in the beholding of the recipient. No projector can truly assume that another perceives things in a similar way, but that is why communities work together across time to build trust and good will between individuals.

When something is said, it is trusted that something is received. It takes work over time to build trust to a point where trust of interpretation – that is, trust that something received is interpreted in a certain way – can be assumed. A feeling of peace can always be increased between communicators, but always at the debt of having to work together over time to form shared emotions.

At certain intervals in time, it is only natural that the limits of peace would come to be tested. Trust is a form of equity that needs to be revitalized at periodic intervals – otherwise, common understanding begins to degrade, because the world around us is in constant change.

As long as we and our leaders are able to take the debt of time in calming ourselves down, we can find our way back to more trusting times of history. Hanging out is a good place to start.

Puhe kansalaispääoman puolesta: Velkapohjaiselle taloudelle tasa-arvoisemmat pääomalähtökohdat

Velka on pääoman vastakohta. Kun hallitsee velkaa, on velvoiteruodussa koron kerääjää vasten asetettuna. Kun hallitsee pääomaa, on vapaa toimija tarjolla olevilla markkinoilla. Yksi puoli edustaa työntoimittajaa, toinen puoli työnteettäjää. Yksi ei ole parempi kuin toinen – molempia tarvitaan toimivassa yhteiskuntajärjestelmässä joka pohjautuu työntekoon.


Kansalaispääoman sisääntulo

Vaikka hyväksymmekin sen, että on luonnostaan jako työnteettäjien ja työntoimittajien välillä, niin emme kuitenkaan missään nimessä halua tietoisesti pyrkiä asettamaan kumpaakaan osapuolta toista alistavaan asemaan: paitsi heidän omasta tahdostaan, tottakai. On monia syitä miksi johtaja haluaa luovuttaa valtaa tekijöille ja miksi tekijät johtajille.

Mutta: kun tiedämme, että kansakunnissa elää luonnollinen kahtiajako teettäjien ja tekijöiden välillä – omistajien ja operaattoreiden – voimme suunnitella sen varalle ja rakentaa yhteiskuntaan eri toimia jotka automaattisesti tasaa rahavallan pelikenttää.

Rahavallan pelikentän jatkuva tasoittaminen on lähtökohtaisesti järkevää – tämän takia esimerkiksi inflaatio on luotu järjestelmään: inflaatio pakottaa pääoman haltijan töihin, jotta pääoman suhteellinen arvo suhteessa muuhun pääomaan säilyy, pääoman juostessa korkeampia korkotasoja kiinni. Kun inflaatio nakertaa pääoman suhteellista arvoa, pitää pääoman haltijan syhtyä sijoitushommiin jotta suhteellinen arvo – rahavalta-asema – säilyy.

Uskon siis siihen, että rahavalta-asemia pitää tasapainottaa yhteiskunnassa, rauhalliseen tahtiin. Mikäpä sen luonnollisempi hetki tasoitustoimenpiteelle kuin lapsen syntymä? Kukapas sen tasa-arvoisempi kaikkien ihmisten edessä, kuin vastasyntynyt lapsi? Mielestäni järkevin kohta tasapainottaa rahavallan jakoa yhteiskunnassa on lapsen syntymän kohdalla.

Lähitulevaisuudessa olisi nähtävissä sellaisen talousjärjestelmän synty, jossa jokainen lapsi saa syntyessään vaikkapa €100,000. Tällä kansalaispääomalla alettaisiin rahoittaa eri palvelujen ostoa markkinoilta, jossa toimii sekä julkinen kirittäjä-tarjoaja sekä muita yksityisiä vaihtoehtoja. Kansalaispääomalla maksettaisiin päivähoidot, koulut, valmennuskurssit, harrastukset, mahdolliset riparit ja vastaavat, ja niin edelleen. Lapsi ikään kuin maksaisi oman polkunsa jo lapsesta alkaen, oppien samalla käyttämään rahaa järkevästi, vanhempiensa ohjauksessa.

Kaikki tämä tapahtuisi vanhempien työnteon verorahoilla kustannettuna – tottakai. Raha tulee loppupeleissä aina työtä tekeviltä vanhemmilta! Kun raha tulee luonnostaan syntymisen yhteydessä kansalaispääomalla, on jokaiselle suomalaiselle taattu tasa-arvoisemmat lähtökohdat ikätovereihin verrattuna, tiettyyn täysikäistymiseen asti. Uskoisin tämän kasvattavan keskinäistä ymmärrystä kansakunnan sisällä, joka on omiaan nostamaan todennäköisyyksiä rauhalliselle historiankululle tulevaisuudessa.

Kansalaispääoma toisi uusia ulottuvuuksia poliittiseen keskusteluun. Olisi esimerkiksi yksi prosenttiluku, jota kansalaispääomapolitiikassa voitaisiin säädellä: se määrä prosentteja kansalaispääomasta, jota lailla turvattaisiin kansalaispääoman hallitsijalle vapaasti käytettäväksi täysi-ikäistyessään. Jos kansalaispääoma olisi €100,000 ja vapausprosentti 10%, pitäisi täysi-ikäistyvälle sukupolvelle tulla €10,000 per nassu käteen kun täysi-ikäisyys kolahtaa kohdalleen.

Tällä nuoret saisivat rahoitettua unelmiensa käynnistämistä vanhempien oppipolun jälkeen: pitkiä ulkomaanmatkoja kavereiden kanssa, niin sanottua taiteellista lomaa kanta-kaupungilla – mitä vain. Unelmien toteuttaminenkin on tasa-arvokysymys, loppupeleissä. Monelle kansalaispääoman mahdollistamat kokemukset olisi merkittävästi elämää muokkaavia ja, hyvässä ohjauksessa, tämä toisi valtavasti hyvää henkeä yhteiskuntaamme. Pitää kannustaa nuoria löytämään itsensä ja tehdä töitä sen mahdollistamiseksi.

Muutos talousjärjestelmäämme olisi monella tapaa merkittävä, sillä loppupeleissä kyseessä on julkisen budjetin suunnittelu tiettyihin lapsuuden ja nuoruuden pakollisten palveluiden markkinamääräytyneisiin tavoitehintoihin kirittyinä – hintoja jotka pystytään kertomaan julkisesti asiakkaalle, avoimuuden nimissä. Pitäisi siis kyetä suunnittelemaan kasvavan kansalaisen henkilökohtainen budjetti joka ohjaa julkistalouden muodostumista lasten ja nuorten palveluiden kohdalla sen sijaan, että rakennetaan byrokraattibudjetti huipulta alaspäin.

Keskustelun Suomessa pitäisi kasvavien kansalaistemme kohdalla olla paljon lähempänä yksilöä. Tämä vaatii sen, että ei puhuta ministeriöiden miljardibudjeteista politiikassa, vaan puhutaan nuoren suomalaisen henkilökohtaisesta varallisuudesta ja sen riittävyydestä siinä elämänasemassa missä hän sillä hetkellä on. Kansalaispääoma antaisi merkittävästi paremman kyvyn nuorelle ohjata oman elämänsä muodostumista, rahan voimalla.

Pääoman antaminen lapselle syntyoikeutena vähentäisi valtion valtaa säädellä kuka saa julkista rahaa ja kuka ei. Nykyään monenlaisia avustuksia jaetaan arbiträärisin arviointiperustein suljetuissa lautakunnissa. Kansalaispääomaan pohjautuva järjestelmä hengittäisi vapaammin, sillä valta annettaisiin heti kättelyssä yksilölle – ei järjestelmälle. Palvelutarjontaa olisi helppoa sääntää, kun rahan kohdentaminen olisi markkinaorientoituneempaa – jos nuorilla ei ole kysyntää jollekin palvelulle, se kuihtuu pois ja tilalle syntyy uusia.

Pyrkimyksen tulisi olla pois kabinettilautakunnista jotka päättävät ketkä saavat rahaa, ja ketkä eivät. Kansalaispääoma on tärkeä tasa-arvoteko yhteisen varallisuutemme hallinnassa. Se kuuluu mahdollisimman lähelle yksilöä, ja nuoren käsissä pääomaa olisi kuitenkin mahdollista hyvin perustein valvoa.

Kansalaispääoman voimin kasvattaisimme hyvää rahaa Suomesta – hyvin koulutettua rahan käyttämistä, siis, tärkeisiin kasvupalveluihin jatkuvan sijoittamisen kautta. Kansalaispääomajärjestelmän voisi kuvitella olevan vielä käytössä satojen vuosien päässä, sillä on vaikeata uskoa (tai toivoa) rahan katoavan minnekään. Raha tuo elämään monimuotoisuuden, markkinoita voimaannuttamalla.

Eikö tämä ole vain silmänlumettä?

Voisi sanoa, että tämä on vain silmänlumetta. Mikään ei oikeasti muutu – rahankulku vaan lasketaan kansalaisen lähtökohdista ylöspäin, eikä yhteiskunnan johdosta alaspäin. Loppupeleissä on silti iso summa rahaa, jolla lähtökohtaisesti maksetaan yhteiskunnallista työtä tekevien ihmisten palkka ja siihen liittyvien työkalujen osto.

Mutta kansalaispääoman lähtökohdista johdetun ajattelun arvo piileekin juuri siinä, että se antaa uuden ohjauspaneelin ja tiedon tarkkuusasteen sille, mihin rahoja käytetään ja voisi käyttää. Se antaisi voimaa nuorelle suunnitella omaa tulevaisuuttaan ja oppia käyttämään rahaa, ja toisi tasa-arvoa läpi eri sukupolvien. Kansalaispääoma tekisi talousjärjestelmästämme merkittävästi luonnollisemmin ymmärrettävän, käyttäjän näkökulmasta. Miljardibudjetteja ei hahmota kukaan kunnolla – henkilökohtaisia budjetteja taas ymmärrämme varsin hyvin.

Kansalaispääoma olisi tulevaisuuden paikallispolitiikan kulmakiviä. Lastemme yhteisen varallisuuden käytön ohjaaminen olisi nykyaikainen tapa tuoda vanhempia yhteen, itsenäisyytemme yhteisten asioiden hoitajina. Loppupeleissä, koko kylä on mukana kasvatushommissa. Sitä ei ole syytä unohtaa, edes nykyaikaistuneessa älyajassamme. Tärkein itsenäisyyden tuoma tehtävä on lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen – tasa-arvoisesti läpi koko kansan.

Kansalaispääoma olisi mahdollisuus tuoda meidät yhteen tärkeimmän työmme ympärille – lastemme. Heidän varallisuuttaanhan me loppupeleissä aina vartioimme.

Suomen lippu rahoittamaan kaikkia lapsiamme – Äiti ja Isi, nyt ja heti! 😉

Lastenkasvatuksellisista asioista

Lastenkasvatukselliset asiat ovat mitä herkimpiä politiikassa, sillä vanhemmuus on mitä pyhintä perheiden valta-aluetta. Silti jotain yhteisiä kasvatuksellisia pelisääntöjä pitää olla, että yhteisömme pysyvät yhdessä ja kouluissa voidaan opettaa rauhassa. Itse ajattelen asian läpi niin, että tieteen nojalla voimme kaikki ainakin olla samaa mieltä siitä, että lapsen ensimmäiset kolme vuotta ovat turvallisuudentunteen kehittymisen suhteen äärimmäisen tärkeitä. Näitä vuosia pitää tukea tuntuvasti, jotta yhteiskuntiemme tärkein perusta – lapsemme – voi elää hyvin jatkossakin.

Kaikkien yhteiskunnallisten toimien pitäisi loppupeleissä rakentua sen ympärille, että lapsen ensimmäiset kolme vuotta ovat turvattuja. Toki on monia muita tavoitteita jotka tukevat tätä tavoitetta, mutta tämä tavoite on loppupeleissä se keskeisin.

Ensimmäiset kolme vuotta -ohjelma eli EKV-ohjelma vetäisi yhteen monia työmarkkina- ja yhteiskuntapalvelu-uudistuksia, joita nykyajan vanhemmat kaipaavat. Kun vanhemmuuden palvelut suunnitellaan yhdessä, ne toimivat todennäköisesti paremmin yhteen.

Muutoksen tarve tulee uudesta, paremmasta tiedosta

EKV-ohjelman mahdollistaminen vaatii merkittäviä yhteiskunnallisia toimia, sillä palvelut pitää voida rahoittaa kestävästi, osana alati muuttuvaa globaalia toimintaympäristöä. Vanhemmuusvuosien rahoittaminen ei tule tyhjästä – kaikki lähtee työnteosta.

Jomman kumman vanhemman pitäisi voida olla mahdollisimman läsnä lapsen ensimmäiset kolme vuotta. Pelkästään tämän mahdollistaminen vaatii isoa ajattelunmuutosta työmarkkinavaltaa pitäviltä henkilöiltämme. Mahdollistaminen on kuitenkin tärkeätä, että lapsemme voivat tulevaisuudessa vielä paremmin, kuin ennenvanhaan.

Työmarkkinauudistusten pitäisi siis ylimmällä tasolla suunnata Suomen talouskehitystä kohti korkeamman koulutuksen, korkeamman lisäarvon ajatuspalveluja tuottavaksi (esim. softaa) maaksi, jotta kaikille (myös eniten tienaaville) voidaan taata yhteiskunnan tuoma turva vanhemmuuden ensimmäisten kolmen vuoden aikana. EKV-ohjelman tuoma palvelutaso on tavoiteltavan arvoinen, mutta se vaatii Suomelta ja erityisesti sen johtajilta töitä sen mahdollistamisen eteen.

Ainoa keino nykymaailmassa edetä taloudellisten toimenpiteiden suhteen on saada entistä enemmän jalansijaa korkean lisäarvon markkinoilta ja oppia turvaamaan sitä pitkällä aikavälillä, osana kansallista strategiaamme globaalissa toimintaympäristössä. Kaupungistumiseen mukautuminen on osa tätä työtä: Kaupunkien kehittyminen ei ole maaseudulta pois – päinvastoin, kaupungit tuottavat enemmän rahaa kaikille jaettavaksi.

Mitä kehitystä EKV toisi?

On monia tapoja miten palvelut voivat kehittyä. EKV-ohjelma on väylä uusiutumiselle, johon mahtuu kaikennäköisiä toimenpiteitä ensimmäisen kolmen vuoden vahvistamiselle. Asiantuntijat paikallisesti tietävät nämä asiat parhaiten, ja olisi suhteellisen yksinkertaista alkaa kerätä toimenpidelistaa muutoksista seuraavalle vaalikaudelle, jotka tukisivat EKV-ohjelman toteutumista.

Uusiutuakseen, kuntien olisi esimerkiksi mahdollista tuottaa elämänvalmennuksellisia palveluja haluaville ihmisille vaihtoehtoja jotka olisivat vanhemmuuden alkuvaiheiden mutta myös vanhemmuuteen saapumisen ajoiksi suunniteltuja. Monet hyötyvät siitä, että yhteiskunta tarjoaa valmennuksellisia palveluja kansalaisten omien elämäntaitojen kehittämiseksi.

Hyvinvoiva hyvinvointiyhteiskunta palvelee kaikilla tasoilla, eikä pitäisi ajatella, että vanhemmiksi valmistautuville ei pitäisi tarjota valmennuspalveluita entistä nykyaikaisemmin.

Miksi emme esimerkiksi panostaisi merkittävästi parisuhdevalmennukseen niille ihmisille, jotka haluavat erityisellä huolella valmistautua vanhemmuuteen ja käydä siihen liittyviä odotuksia läpi myös muiden kanssa?

Parisuhteen terveys on vanhempien saralta tärkeimpiä lahjoja lapsillensa, ja monelle tekisi hyvää huomata tietyt kyvyttömyytensä rakkauden saralla, viettämällä aikaa muiden pariskuntien kanssa jotka riepottelevat toisiaan samoilla ongelmilla. Ulkoinen apu on aina mahdollisesti hyödyllistä, ja parisuhdetta kannattaa työstää rauhassa ulkoisen avun kanssa, jos siltä tuntuu.

EKV-ohjelma panostaisi myös parisuhdetyön ennaltaehkäisevälle tasolle, turvatessaan lasten tulevaisuutta.

Sukupolvemme haasteista

Aikamme on erityisen haastava nyt vanhemmuuteen saapuvalle ikäluokalle. Kaiken epävarmuuden taustalla piilee vankka taloudellinen epävarmuus, joka vaatisi ratketakseen rakentavaa rahavaltaa maailmaan, jota hyvinvointiyhteiskunnat pohjimmiltaan tarjoavat – etenkin vahvistamalla lasten hyvinvointia.

Hyvinvoivat perheet ovat paras merkki hyvinvoivasta yhteiskunnasta.

Samalla kun taloudellinen perustamme on epävakaa, elämme keskellä merkittäviä kulttuurimuutoksia ympäröivässä maailmassa, joita teknologia mahdollistaa ja vauhdittaa. Muutoksen tahti on yhteisöjen kestävyyden suhteen osittain ylikovaa, aiheuttaen pelkoa elämän tilan kehittymisestä ja madaltaen todennäköisyyksiä vanhemmuuteen uskaltautumiselle.

On pelottavaa ajatella millaista elämä lapsena oli, kun sitä ei ole enää lainkaan samalla tavalla tarjolla omille lapsilleen. Miten sopeutua nykyajan lasten maailmaan?

On olemassa jännitteitä omien lasten ajattelun suhteen – millaisessa kasvuympäristössä he eläisivät? Olisiko tähän ympäristöön hyvä tuoda lasta elämään?

Samalla sukupolvessamme olemme varttuneet nykyteknologisessa ympäristössä, jossa täydellinen näkyvyys maailmalle on avannut paljon uusia ovia uusille ajatuksille, joista kaikki eivät välttämättä ole hyviä. Sillä olemme kohdanneet poikkeuksellisen määrän tietoa maailmasta nuoruudessamme, on meillä poikkeuksellisen paljon maailmankuvanrakennuksellista työtä vielä edessä, ennenkuin moni meistä voi saavuttaa sellaisen mielenturvan asteen tulevaisuudesta, että uskallamme tuoda lapsia tähän maailmaan kasvatettavaksi.

Harva haluaa tuoda lasta kasvatettavaksi sotaisiin olosuhteisiin. Moni ikäisistämme koittaa siis pohtia, millä perustein olisi perusteltavissa itselleen se, että maailmaan on hyvä tuoda lapsia. Tämä ei suinkaan ole helppoa, ja pidän tärkeänä työnä pyrkiä edistämään vanhemmuuden ikään saapuvien turvallisuuden tunnetta – nyt ja jatkossa.

Miten eteenpäin?

Perheellistymisen edistämisen, ihmisen yksityisyyttä ja itsemääräämisoikeutta kunnioittaen, näen mitä tärkeimpänä työnä. Se vaatii turvallisuudentunteen rakentamista yhteiskuntaan. Ennen EKV-ohjelman palvelunmuodostuksellisia toimenpiteitä, saa kaikki vanhemmuutta jännittävät minulta vinkin joka voi edesauttaa polkumme pehmentämisessä tästä eteenpäin:

Olemalla omia itsejämme, edustamme itseämme parhaiten ja edistämme itsenäisen ajattelun taitojamme – rakennamme minuuttamme aktiivisesti, luottamalla itseemme. Tästä olemisen taitopaletista muodostuu kykymme kokea olomme turvalliseksi.

Kansalaisidentiteetti on tärkeä osa minuutta joka elää meissä syvällä, sillä olemmehan kaikki luonnostamme jostain kotoisin. Ei sidettä maahan niin vain katkota. Voin vakuuttaa tunteiden kansallisidentiteetteihin liittyen olevan ainakin itseni kohdalla vahvoja, sillä olen kaksikansallisesta perheestä (isäni on tanskalainen), ja sillä oma kansalaisidentiteettini oli nuoruuteni pitkien ulkomaan seikkailujen myötä hukassa, kunnes aikanaan tein selkeän päätöksen suomalaisuudestani.

Kansalaisidentiteettiä vahvistaakseen maltillisesti voi päivittäisessä arjessa muistuttaa itseään siitä, mitä kaikkea hyvää Suomi tarjoaa elämässä – kenen tahansa tuottamana – yksityisen sektorin tai julkisen. Elämä täällä on hyvää, ja meidän on syytä olla ylpeitä siitä, edustimme mitä tahansa leiriä. Kehun ympäristöäni jatkuvasti oman pääni sisällä, sillä todella nautin elinympäristöstäni – Töölön talojen kauneutta, puiden hienoutta, naisten kauneutta. Elämä minun Suomessani on todella ihanaa, vaikka olen realisti uhkien suhteen.

Olen kotiseudun itselleenmyynnin kautta alkanut löytää vanhemmuuteen liittyviin ajatuksiin itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Olen huomannut kuinka tärkeätä on voida luottaa kotiyhteisöön – perheeseen ja kylään ja kaupunkiin. Täällä olisi hyvä kasvattaa oma perhe, ja viedä elämää eteenpäin. Tähän tunneympäristöön pääsee pohtimalla omaa kansallisidentiteettiään.

Omasta mielestäni kansallisesta itsetunnon tunteesta ja sen kehittämisestä alkaa polku vanhemmuuden vaatiman itsetunnon löytämiseen. Suomen myynti kotipaikkana ja kotikansana itselleen on minulle tärkeätä. Ylpeyttä kasvatustyöstä – Prideä koko kansalle – tulee siitä kun muistamme, että luottaminen ympäröivään yhteisöön, joka auttaa tarvittaessa, on mitä tärkeintä yhteiskunnallisessa elämässä, jota me nykyihmisinä elämme. Koko kylä on aina mukana kasvatustyössä ja sitä kannattaa arvostaa.

Kannattaa mielestäni kiittää siitä, että Suomi on tukena. Vanhemmuus ei tule peloitta, mutta Suomen järjestelmä on kyllä hemmetin vankka tuki.

Lastenkasvatuksellisten toimenpiteiden edistäminen osana perheellistymisen edistämisen ohjelmaa, perheiden yksityisyyttä kunnioittaen, on mitä mainioin reitti edistää maailmanrauhaa näinä jännittyneinä aikoina jossa nykyään eletään.

EKV-ohjelma pystyyn. Ensimmäiset kolme vuotta kuntoon! *o:-)