Pormestari Kirkkonummelle

Suomalainen pormestarimalli on ollut näkyvästi esillä kuntavaalien alla sen myötä, että Helsinki on siirtymässä vaalien jälkeen pormestarin johdettavaksi. Oli pormestari sitten Anni Sinnemäki, Jan Vapaavuori tai Paavo Arhinmäki, niin pääkaupungin pormestarin valinta on merkittävä suunnannäyttäjä muulle maalle. Helsingin pormestarilla on tärkeä tehtävä sekä pääkaupunkimme johtajana, että pormestari-instituution vahvistamisessa koko Suomessa.

Kirkkonummenkin tulisi pikimmiten aloittaa selvitystyö pormestarimalliin siirtymiseksi. Maaliskuun kunnanvaltuuston kokouksessa tein ehdotuksen selvitystyön aloittamisesta, joka kumottiin äänin 31-18. Orastava kannatus pormestarille on siis olemassa, kummuten etenkin Vihreiden ja SDP:n riveistä. Myyntityötä on vielä paljon edessä.

Suomalaisen kunnanjohtajan vetovastuuseen pohjautuva johtamisjärjestelmä on poikkeuksellinen, sillä se sekoittaa virkamiesten jatkuvuusvastuun ja poliittisen kehittämisvastuun keskenään. Eläkevirassa toimeaan suorittava kunnanjohtaja käyttää merkittävää valtaa johtaessaan kunnan virkamiesorganisaatiota jatkuvuuden edustajana ja toimiessaan kunnanhallituksen esittelijänä tulevaisuuden kehittämisen edustajana. Tulevaisuuden pitäisi olla vankasti politiikan käsissä, jotta demokraattinen valta ei valu liikaa byrokratialle.

Jatkuvuuden ja kehittämisen erottaminen toisistaan on olennaisen tärkeätä. Vastuut kunnan ongelmista ja kunnia mahdollisuuksien hyödyntämisestä on mahdotonta kohdistaa oikein, kun poliitikot vaihtuvat mutta kunnanjohtaja pysyy – aina voi syyttää toista virheistä ja omia kunniaa itselleen onnistumisista. On oltava hyvin selkeätä kuka johtaa kehitystyötä ja kuka jatkuvuutta.

Nykyään, kehittäminen ja jatkuvuus ovat täysin sekaisin keskenään Kirkkonummella. Kunnan poliittisen verkoston sisällä ei ole kenellekään uutinen, että kunnanjohtajan asemaa ja johtamiskykyä on kyseenalaistettu kaikissa puolueissa jo vuosia. Kenellekään ei ole tullut yllätyksenä kunnan johtavien ja nousevien virkamiesten vuoto muihin töihin. Samalla epäluottamus johtaviin poliitikkoihin on vahvaa virkamiesorganisaation puolelta. Ristiin syyttämisen kierto vahvistuu vuosi toisensa jälkeen, kun vastuu ja kunnia on mahdotonta kohdistaa läpinäkyvästi.

Todellisuudessa on enää hyvin vähän kunniaa ja erittäin monen ongelman vastuut jaettavissa. Vastuita joita kenenkään ei tarvitse omia, kun voi aina syyttää toista ja jatkaa samaan malliin.

Pormestarimalliin siirtyminen Kirkkonummella olisi ensimmäinen askel kunnan ytimen – sen johtajiston – läpinäkyvyyden lisäämisessä. Kunnan kehittämisen vastuunkanto kirkastuu, kun pormestarin pesti on katkolla joka neljäs vuosi vaalien yhteydessä ja ”tulos tai ulos” mentaliteetti pesiytyy johtamiskulttuuriimme. Jatkuvuuden varmistaminen siirtyy selkeämmin hallintojohtajalle ja muulle virkamiesjohdolle, kuten sen kuuluukin. Sen takia virkatyöt on keksitty.

Mikä tärkeintä, poliittisen ajattelutyön vaatimustaso nousee, kun puolueiden on otettava vastuu selkeiden tulevaisuuden suunnitelmien viestimisestä äänestäjille jo ennen vaaleja. Tyhjät korulauseet eivät enää riitä, ja vaalikauden aikaista kehittymättömyyttä ei voi enää sysätä virkamiesjohdon syyksi, kun kehittämisvastuu kuuluu pormestarille.

Tätä keskusteluympäristöä on hyssytelty aivan liian pitkään kuntamme johtavien poliitikkojen toimesta. On aika aloittaa julkinen ja avoimesti argumentoitu keskustelu Kirkkonummen johtamisen tulevaisuudesta. Hyvin johdettuna, Kirkkonummella on kaikki avaimet poikkeukselliseen menestykseen tulevalla vuosikymmenellä.

Maaliskuun 22. Päivä, 2017

Jens J. Sørensen (vihr.)

Thinking About Stars

OK, so, I’m watching Cosmos on Netflix. Neil deGrasse Tyson, the narrator, is pretty much, like, one step away from Morgan Freeman. That’s how awesome it is to watch this show (go watch the show).

Anyway – at the start of an episode about stars, the narrator says “every time you look at the stars you look into the past.” Because it takes light a whole bunch of time to get here from however far it comes from.

Then I realised how important a thought that is. I thought for a second and realized that you can use stars as a metaphor to think about the most visible people (the real MVPs aka the stars) our society produces – celebrities and other people in the public eye like politicians and business people. Just like stars are the most visible objects nature produces in the night sky.

So, when we look at these people (the stars), we are looking at the past. Because the past is what produced them. Thanks to cultural evolution, the stars are, effectively, clearly visible data on what history and evolution are producing as those most deserving of visibility – both naturally due to demand factors and systemically due to supply factors.

It’s really important to ask the question: Are we creating, listening to, or being told stories about the past (rhetoric eliciting eg. past fears or dreams) or about the future (rhetoric eliciting eg. current anxieties or hopes)?

Which direction do we think we’re going towards relative to the answer to the previous question? Think about, for example, the story Donald Trump is selling Americans right now – and the fact that a lot of people believe it and are moving towards making it a reality. The story always leads.

This is an interesting area of thought. Who gets the most attention from you – who are your stars? What’re their values? How well do you think they understand them(selves)? What’s their reflection of (or influence on) you?

Who’s in your media mix? Why?

Science is cool.

Ps. Everything isn’t driven by pure, untouched demand – in real life, supply has an opinional impact on demand in all transactions (it’s called sales and marketing). When you stop and think about that, you realize how important the media & entertainment industries are in both reflecting the nature of the masses and influencing them. They’re giving us data on what we are like as a society by nature – and by control. This is, pretty much, the ultimate argument for news transparency and ethically diverse (also ethnically diverse) and all-around balanced reporting.

Oh, transparency and ethics goes for entertainment media, as well.